Raskas lappujuoksu

Kuva: Kajo Triatlon

Lauantaina kiinnitin juoksunumeron rintaani Valkealassa, jossa järjestettiin talvijuoksusarjan neljäs osakilpailu. Olen viime aikoina korvannut peruslenkkejä hiihtämällä, ja kovemmat vedot olen päässyt tekemään juoksumatolla. Kosketus lumisille teille on jäänyt vähäiseksi. Torstaina juoksin pienen tunnustelulenkin kylällä. Sen perusteella en odottanut kilpailusta kovinkaan sutjakkaa suoritusta.

Lähdin liikkeelle porukan häntäpäästä. Melko vähäisen osallistujamäärän vuoksi pääsin sieltäkin helposti hakemaan oman paikkani. Meno tuntui alusta lähtien kovin nihkeältä. Olin jo parin kilometrin jälkeen melkoisen puhki, ja kympin urakka tuntui toivottomalta.

Matka jatkui kilometri kerrallaan auraamattomalla ja kumpuilevalla reitillä. Ajatukset kiinnittyivät reitinvalintaan: juoksenko muiden jalanjälkiä pitkin vai haenko vähän tasaisempaa alustaa puhtaalta lumelta? Samalla yritin pysyä edellä menevän miehen ja naisen peesissä.

Kaunis, talvinen sää, -4C

Neljän kilometrin jälkeen alkoi kärki tulla kääntöpaikan jälkeen vastaan. Heitä siinä kannustin, ja samalla ihailin kärkinaisten komeaa menoa. Jossain vaiheessa liityin takaani tulleen miehen kantaan ja sain siten pidettyä juoksuvauhtia yllä, vaikka en lopulta ihan hänen peesissään pysynytkään. Kaksi kilometriä ennen maalia päästiin takaisin auratulle tielle, ja askel tuntui heti kevyemmältä. Sainkin lopussa hyvin nostettua vauhtiani.

En muista, koska olisin viimeksi käyttänyt kympin matkaan aikaa viittäkymmentä minuuttia. Hieman se mietityttää, vaikka varmasti kelin ja reitin piikkiin saa tällä kertaa jonkin verran laittaa. Itse tapahtumasta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Järjestelyt toimivat, ja sää oli talviseen ulkoiluun ihanteellinen. Maalissa oli kiva vaihtaa ajatuksia muiden juoksijoiden kanssa. Harmi että kärki oli jo ehtinyt paikalta poistua. Olisi ollut kiva kuulla, miten he juoksunsa tällä kelillä kokivat.