maanantai 21. syyskuuta 2020

Taas yksi saliselfie

Tuttavani on julkaissut taas uuden saliselfien. Siinä se pullistelee hauistaan peilikuvalleen. Säännöllinen punttien kolistelu on kuulemma tuottanut tulosta: penkistä nousi ennätyslukemat. Onpa siinä itsekeskeinen ja turhamainen tyyppi. Haluaa vaan nostaa itseään jalustalle. "Katsokaa nyt, kuinka timmissä kunnossa olen!" Saako painaa älllötys-emojia?


Naapurini näkyy käyneen taas lenkillä. Siellähän se pururadalla pinkoo harva se ilta. Ei vissiin ole muuta elämää. Oli kuulemma nautinnollista menoa, oikeaa juoksijan flow'ta. Hehkuttaa, kuinka ahkera kenkien kulutus on nostanut vauhteja ja laskenut sykkeitä. Tulevalle puolimaratonille on lähdössä ennätysjahtiin. Todisteeksi on liitetty kuva sykemittarin näytöstä. Tiedämme nyt juostun matkan pituuden ja tahdin, sykkeet sekä kulutetut kalorit. Hohhoijaa, ketä kiinnostaa? En todellakaan tykkää.


Vanha työkaverini on selvästi pudottanut painoaan. Uu la laa, miten hyvännäköinen leidi kuvassa poseeraa. On kuulemma alkanut käydä säännöllisesti salilla ja maratoninkin on juossut lyhyen treenijakson jälkeen. Sisukkaasti oli taistellut maaliin saakka, vaikka polvi oli kipeytynyt jo puolivälissä matkaa. Painan sydäntä ja kirjoitan lukuisten kommenttien jatkeeksi: "Oot kyllä supernainen, silkkaa terästä!" Saisipa itsekin pois muutaman kilon. Pitäisikö hankkia salikortti? Ja olisihan se maratonkin kiva joskus juosta.


Juoksin eilen vajaan kahden tunnin pitkiksen. Hyvässä seurassa askel tuntui kevyeltä ja sykkeet pysyivät mukavan matalalla. 15,5 km, tahti 6:42 min./km, keskisyke 120, kalorit 682 kcal.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall