sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Peräkanaa Pentin hölkässä


Osallistuin perjantaina vähän ex tempore piskuiseen Pentin hölkkään, koska löysin tiedon koko tapahtumasta vasta keskiviikkona. Juoksu on viimeisen kahden viikon aikana tuntunut oikein hyvältä, joten kiva oli päästä testaamaan kovempia vauhteja. 

Juuri kun saavuimme kilpailupaikalle, alkoi muutaman minuutin kestänyt pieni sadekuuro. Ilma oli melko hiostavan tuntuinen: hiki puski kroppaan jo alkulämmittelyssä. Paikalla oli vain kourallinen juoksijoita, patikkasarjalaisia suunnilleen saman verran.


Suunnittelin rohkeaa juoksua, jossa lähtisin heti alusta lähtien reippaasti matkaan. Päätinkin lyöttäytyä tutun kilpakumppanin peesiin, sillä tiesin hänen aloittavan kovaa. Päätös osoittautui loistavaksi: juoksu peesissä tuntui erittäin helpolta ja ensimmäinen kilometri asvaltilla kulki aikaan 4:08. Sen jälkeen matka jatkui parin kilometrin verran hiekkatiellä. Seuraamme liittyi myös kuusikymppisten sarjassa juokseva mies. Peräkanaa painelimme, minä letkan viimeisenä. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, ja monessa kohtaa teki mieli nousta porukan kärkeen. Onneksi kuitenkin maltoin mieleni. Kilometri ennen maalia palasimme alun asvaltille, ja siinä vaiheessa tein ratkaisuni. Paluusuora tuntui pitkältä, ja pelkäsin koko ajan, että takaa-ajajat tulevat ohi. Matka oli pakko jakaa osiin: kunhan ensin jaksan tuon seuraavan puun kohdalle ja sen jälkeen tulevaan tienhaaraan. Siten sain pidettyä vauhdin yllä ja jahtaajat takana. 

Loppuaikani 4,2 kilometrin matkalla oli 18:02. Keskitahdiksi muodostui 4:14 min./km. Paransin vuonna 2017 juoksemaani reittiennätystä kahdeksan sekuntia. Olen todella tyytyväinen vahvaan ja helppoon juoksuuni.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall