Juoksen, koska nautin juoksemisesta ja saan siitä hyvää fiilistä.
Koskaan en ole katunut, että olen lenkille lähtenyt.
Juoksen viisi kertaa viikossa. Suurimmaksi osaksi etenen hidasta pk-vauhtia. Kerran viikossa mennään kovempaa ja viikonloppuna pitkis.
Harjotteluni on määrätietoista ja tavoittelen omia ennätyksiäni. Pidän siitä, että voin juosta valmiin ohjelman mukaisesti vaihtelevia ja monipuolisia treenejä.
Ihan parasta on huomata, että peruslenkillä sykkeet ovat normaalia matalammat ja askel kevyt.
Hölkkäkisat ovat harrastukseni suola.
Osallistun mieluummin pienehköön kylähölkkään kuin isoon kaupunkijuoksuun. Puolikas on silti kivointa juosta massatapahtumassa.
Juoksin ensimmäisen puolimaratonini yli kahteen tuntiin. Olen suorituksestani yhtä ylpeä kuin nykyisestä ennätystuloksestanikin.
Kilpailen aina itseäni vastaan. En perusta sijoituksesta.
Podiumille nousen toki mielelläni, jos palkintona on vaikkapa tuoretta leipää. Pokaaleja en kaipaa.
Juoksin toisen maratonini hitusen alle neljään tuntiin ja päätin lopettaa maratonurani huipulla.
Oikeasti maraton tuntui minusta liian pitkältä matkalta ja haluan säästää jalkojani maltillisilla harjoittelumäärillä.
Saisin juosta enemmän metsässä ja poluilla. Nyt sykkeeni nousevat jo pelkästä epätasaisen maaston ajattelemisesta.
Minulle tulee juostessa nopeasti lämmin. Sortsikeli on Suomessa maaliskuusta lokakuuhun.
Tarvitsen ryhtiliikettä juoksun oheisharjoitteluun. Tekniikkaharjoituksia teen aivan liian harvoin ja kuntopiiri on minulle pakkopullaa.
Ei ihme, että juoksuasentoni on kovin ryhditön.
Minulla ei ole tarvetta lähteä juoksemaan joka päivä. Nautin mielelläni lepopäivistä ja voin korvata juoksulenkin hiihtämällä. Sisätiloissa en silti mielelläni koko päivääni vietä. Pieni happihyppely on välillä tarpeen.
Pidän juoksijoina kaikkia, jotka juoksuaskeleita ottavat. En ymmärrä vauhtiin perustuvaa jaottelua. Olen juoksija, vaikka en pysykään kärjen tahdissa.
Kommentit
Lähetä kommentti