torstai 22. lokakuuta 2020

Aikuisten pallokoulussa

Olen löytänyt hienon, uuden harrastuksen. Keskiviikkoiltaisin suuntaan läheiselle liikuntahallille aikuisten pallokouluun. Nimestään huolimatta ryhmässä ei niinkään harjoitella uusia kuvioita ja tekniikoita, vaan puolentoista tunnin ajan pelaamme lentopalloa höntsämielellä. Odotan viikoittaisia treenejämme jopa enemmän kuin juoksulenkkejäni.

En ole nuorempana pelannut lentopalloa, mutta ottelukatsomossa olen istunut paljonkin. Lasten harrastamisen myötä olen teoriassa oppinut pelikuvioita ja pallonkäsittelyn saloja. Tiedän, kuinka oikeaoppisesti tehdään hiha- ja sormilyönti ja miten kentällä pelaajat sijoittuvat eri pelitilanteissa. Kaikkihan näyttää niin helpolta, kun ammattilainen sen näyttää. Olen huomannut, että pelkkä teoria ei mihinkään riitä, vaan pallokosketuksia ja toistoja on itse kerryttettävä.

Vahvuuksiani kentällä ovat ehdottomasti innostuneisuuteni ja muiden tsemppaaminen. Pallonkäsittelytaidot vaativat paljon hiomista, mutta ilokseni olen huomannut, että kehitystäkin on parin vuoden aikana tapahtunut. Hihavastaanotot nousevat nykyään jo aika hyvin kohti passaria ja iskulyönneissä osun paremmin palloon. Huudan rohkeasti "minä", kun pallo on tulossa minua kohti ja pyrin joustamaan jaloilla. Eniten harjoitusta vaativat vielä sormilyönti ja passit. Samoin epävarmuus syötöissä. 

Koronakeväänä ja kesällä kävimme koko perhe ahkerasti läheisellä beach volley -kentällä pelailemassa. Nautin yhteisistä pelihetkistämme todella paljon. Lapsetkin ovat nykyään innolla mukana, kun äiti ei enää sössi jokaista palloa. 

Aikuisten pallokouluun on helppo aloittelijankin mennä mukaan, koska kentällä on aina mukana myös konkareita, jotka pystyvät pelastamaan epäonnistuneita nostoja ja tarjoilemaan loistavia passeja, joista on helppo harjoitella hyökkäyksiä. Pisteitä ei peleissämme lasketa, epäonnistumisille vain yhdessä nauretaan ("Pistäs vielä toinen yhtä paha!") ja toisia kannustetaan. Pelaisin mielelläni enemmänkin, jos siihen olisi mahdollisuus. Aikuisten tekniikkakurssillekin osallistuisin heti, jos sellainen olisi tarjolla.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall