Juoksukilpailuihin osallistuminen on tärkeä osa juoksuharrastustani. En tähtää vuoden aikana vain yhteen tai kahteen isoon tapahtumaan, vaan kierrän myös useita pienempiä kylähölkkiä. Nautin tapahtumien tunnelmasta ja kanssakilpailijoiden kohtaamisista. Omien tulosten ja reittiennätysten parantaminen toimii myös suurena motivaationa juoksuharrastukselleni.
Tiheä hölkkäkisojen kiertäminen on varmasti osaltaan pitänyt hyvää juoksuvirettäni yllä ja parantanut tuloksiani. Toimiihan kilpailu aina myös loistavana kovavauhtisena harjoituksena. Osan kilpailuista juoksenkin puhtaasti harjoitusmielessä, hitusen normaalia kisavauhtia hitaammalla tahdilla. Tavoitteena on usein vauhdinnosto loppua kohti.
Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että ainakaan alkukeväästä ei vielä kilpailemaan pääse. Olen yleensä kilpaillut ahkerimmin juuri keväällä ja syksyllä. Kesä on ollut välikautta. Monet tutut kevään kylähölkät jäävät nyt toista vuotta peräkkäin väliin.
Tokihan voin juosta omia testijuoksuja - ja varmasti juoksenkin - mutta ei se korvaa oikeaa tapahtumaa ja sen tunnelmaa. Kotiradalla yksin puuskuttaessa tekeminen muuttuu helposti vain suorittamiseksi ja väkinäiseksi tuloksen tavoitteluksi. Tuloksia enemmän minulle merkitsee kuitenkin se, että juoksu harjoittelulenkeillä kulkee mukavasti ja on nautinnollista. Tulokset tulevat bonuksena päälle.
Tästä syystä haluan noudattaa monipuolista harjoitteluohjelmaa myös korona-aikana. Nousujohteisella treenillä saadaan hyvän tuloskunnon lisäksi parannettua peruslenkkien kulkua. Askel muuttuu kevyemmäksi ja syke matalammaksi, jolloin juoksun nautinnollisuuskin lisääntyy. Koska kilpailuja ei ihan hetkeen ole tiedossa, voi osan treenistä huoletta korvata esimerkiksi hiihtämällä.
Monista motivaatiotekijöistä pidän tärkeimpänä liikunnan tuottamaa iloa. Se kantaa harrastusta myös korona-aikana. Ainakin niissä lajeissa, joissa yksin ulkona harrastaminen on mahdollista.
Kommentit
Lähetä kommentti