Lipsuva vitonen Aktia-cupissa

Lauantaina järjestettiin maantiejuoksucupin kauden toinen osakilpailu Vantaalla. Mietin osallistumistani ihan viime minuuteille asti. Menohaluja kyllä riitti, mutta sääennuste sai pohtimaan juoksun mielekkyyttä. Lähtöhetkelle luvattiin yhtä pakkasastetta (joka voimakkaan tuulen vuoksi tuntuu kuin -6) sekä runsasta lumisadetta. Sääolosuhteet ovat tietysti jokaiselle samat, mutta se ei minua lohduttanut, sillä kilpailen lähinnä itseäni vastaan. Lopulta innokkuuteni vei voiton järkeilystä.

Kympille kirmaamassa.

Saavuin kilpailukeskukseen 50 minuuttia ennen oman matkani lähtöä. Ilmoittautuessa näytin ensimmäistä kertaa koronapassiani. Oloni tuntui alkuverryttelyssä oikein hyvältä, joten luottavaisena asetuin lähtöviivalle. Vaihdoin vain takin pitkähihaiseen puseroon ja kesäkelin tossut nastakenkiin. Ilma ei ollutkaan niin kylmä kuin ennusteessa oli uumoiltu.

Kympin juoksijat lähtivät matkaan klo 13, ja me vitosen viilettäjät kymmenen minuuttia myöhemmin. Tavoitteenani oli ehtiä maaliin ennen kympin voittajaa. Ensimmäinen kilometri kirmattiin loivaa alamäkeä. Tie oli loskainen, ja edellä juoksevien kengistä lensi suuhuni kuraa. Vauhtini (4.16) osoittautui jo tässä vaiheessa hitaammaksi kuin neljä viikkoa sitten kauden avauksessa. Toisesta kilometristä lähtien tie muuttui jäiseksi. Tossu lipsui joka askeleella, vaikka alla oli nastat. Sade ei onneksi oman juoksuni aikana häirinnyt, mutta kympin osallistujat saivat niskaansa myös jäisiä pisaroita. Kilpailunjohtaja Harri Mannermaa kirjoitti Aktia-cupin Facebook-tilillä, että reilun 30 vuoden kisahistoriassa tämä oli varmasti yksi hankalimmista keleistä, mitä on sattunut kohdalle.

Vitosen juoksijat matkalla.

Puolivälin käännökseen asti sain juosta pienessä porukassa, mutta sen jälkeen edelläni juossut kaksikko kiristi vauhtia, enkä pysynyt enää heidän peesissään. Oma tahtini (4.35 min./km) pysyi tasaisena, enkä ehkä saanut itsestäni ihan kaikkea irti. Toki paluumatka oli haastavampi, koska alun alamäki vaihtui nyt ylämäkeen ja jouduin juoksemaan yksin. Lopussa sentään irtosi pieni loppukiri.

Kohti maalia ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Loppuaikani oli 22:37, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.31 min./km. Tahti on kuusi sekuntia hitaampaa, kuin neljä viikkoa sitten juoksemallani kympin matkalla. Paljon saa siis laittaa kelin piikkiin. Juoksusta jäi silti hyvä fiilis, ja oli todella kiva käydä taas kisaamassa.