Laitoin sunnuntaina valmentajalleni raporttia kuluneen kahden viikon treeneistä. Totesin, ettei minulla tälläkään kertaa ole sen kummempaa kerrottavaa. Juoksu kun kulkee edelleen erittäin hyvin. Valmentaja siihen vastasi, että hienoa kuulla, kun juoksu kulkee. - Miksipä ei kulkisi? Niinpä. Helppoahan sen juoksun pitäisi optimaalisen harjoittelun myötä ollakin. Jos juoksu jatkuvasti takkuaa, on syytä miettiä, mikä harjoittelussa on pielessä. Tai onko kenties arjessa sellaisia kuormittavia tekijöitä, jotka vievät voimia liikkumisesta.
Juoksuohjelmaani sisältyy yleensä kolme kevyttä pk-lenkkiä, yksi reipasvauhtinen juoksu sekä sunnuntain pitkis. Yhteen kevyeen lenkkiin lisään loppuun monesti esimerkiksi sadan metrin vetoja. Kahta kovempaa viikkoa seuraa yksi kevyt, jolloin treenejä on viikossa vain neljä. Nousujohteinen harjoittelu on tuonut toivottua tulosta: lenkit kulkevat aiempaa kevyemmin ja matalammilla sykkeillä. 30 asteen helteetkään eivät ole menoani juuri haitanneet. Sykkeet nousevat toki jonkin verran, mutta muuten en kuumuutta ole haitaksi kokenut. Ehkä hyvä kunto auttaa siinäkin. Mieluiten toki juoksisin parikymmentä astetta viileämmässä kelissä.
Nyt kun kunto on saatu hyvään nosteeseen, on kiva suunnitella syksyn kilpailukalenteria. Vantaan puolimaraton lokakuussa on päätavoitteeni, sillä kevään puolikas jäi sairastamani koronan vuoksi juoksematta. Uskon olevani ennätyskunnossa, jos vain sairasteluilta säästyn. Ennen Vantaata haen vauhtia 2.9. järjestettävästä Pentin hölkästä, jossa matkana on reilu neljä kilometriä. Siitä viikon päästä juoksen reilun kympin Lasse Virén Hölkässä. Hienoja kylähölkkiä kumpikin. Molemmissa tapahtumissa olen ollut mukana useita kertoja, joten omaa aikaa on helppo verrata aiempien vuosien suorituksiin.
Harmikseni olen huomannut, että monia lähialueen perinteisiä hölkkäkisoja ei enää järjestetä. Koronavuodet ovat luultavasti vieneet loputkin innot. Olen ollut mukana järjestämässä urheilutapahtumia, joten tiedän, miten iso työ niiden eteen täytyy tehdä. Talkoolaisia tarvitaan paljon, mutta nykyään niiden haaliminen on haastavaa. Kukaan ei ainakaan oma-aloitteisesti ilmoittaudu mukaan, vaan jokaista täytyy kysyä henkilökohtaisesti. Sponsoreitakin pitäisi löytää. Pieniä lähialueen hölkkäkisoja on ollut helppo ottaa mukaan ohjelmaan, koska matkustamiseen ei tarvitse varata paljoa aikaa ja osallistumismaksu on selvästi edullisempi kuin isojen kaupunkien massatapahtumissa. Monet kylähölkät myös järjestetään arki-iltoina, joten viikonloppuisin jää aikaa rentoutumiseen tai muille menoille.
Odottavin ja positiivisin tunnelmin kohti syksyn kisoja!
Kommentit
Lähetä kommentti