Ostin halvan kuntopyörän. Pelastin sen vaateripustimen kohtalolta. Omistajakin ihasteli avartunutta olohuonetta. Nyt pyörä seisoo paraatipaikalla meidän varaston liikuntanurkkauksessa.
Koska takareiteni on oireillut jo puolisen vuotta, kannusti tuttu fysioterapeutti jättämään juoksemisen tauolle. Ehdotus sai vahvistusta edelliseen postaukseen saamastani palautteesta. Tähän asti olen ajatellut, että jokin hermopinne kipua aiheuttaa, mutta kipu kyllä poistuu, kun pinne ajan myötä helpottaa. Viimein havahduin siihen, että juoksutauko on varmasti paikallaan. Puolikuntoisena ei ole mielekästä harrastusta jatkaa.
Kuntopyöräily on sujunut yllättävän hyvin, joskin ajoasento on melkoisen puuduttava. Ensimmäisellä kerralla polkeminen tuntui raskaalta, vaikka sykkeet pysyivät todella matalalla. Jostain tosin luin, että pyöräillessä pk-sykkeiden tulisi olla selvästi juoksusykkeitä alemmat. Poljennon kadenssi olisi hyvä pitää noin 80:ssa. Siinä onnistuin hyvin heti toisella kerralla. Sykkeetkin sain paremmin nousemaan. Vielä pitäisi kokeilla, miten ihmeessä saan järkevän vauhtitreenin pyörällä tehtyä.
Vaikka pyöräily sinällään melko mutkattomasti sujuu tv-ohjelmia samalla katsellen, jää suorituksen aikainen nautinto kovin vähäiseksi. Hyvänolontunne leviää kroppaan vasta lenkin jälkeen: "Jaksoinpas taas veivata tunnin verran polkimia! Tästä se kunto kehittyy!". En motivoidu liikunnan suhteen siitä, että saan palkinnon tekemisestä vasta jälkikäteen. Treenin ei pidä olla pakkopullaa ja hampaat irvessä puurtamista, vaan iloista ajanvietettä. Liikunnan tuomat edut, kuten hyvä terveys tai kovemmat juoksutulokset, ovat vain bonusta. Juostessa hyvä fiilis valtaa minut jo lenkin aikana. Nautin rauhallisista pk-lenkeistä kauniissa maisemissa, mutta myös kovista vedoista urheilukentällä.
Hiihtoladuilla pääsen hyvin lähelle juoksun tuomaa nautintoa. Mikäs sen mukavampaa kuin sivakoida vaihtuvissa maisemissa raikkaassa ulkoilmassa! Hiomaton hiihtotekniikkani tekee lykkimisestä toisinaan raskaan. Paremmalla tekniikalla sukseni eivät lipsuisi loivissakin ylämäissä, eikä tasapaino koettelisi minua tiukoissa kurveissa. Hiihtämällä voisin hyvin korvata juoksulenkkini. Siihen tarvitaan vain lisää lunta. Naapurikaupungin ensilumenlatua kävin torstaina testaamassa, mutta säännöllisesti siellä ei pysty käymään pitkän välimatkan vuoksi.
Korvaavilla lajeilla mennään siis loppukuu. Katsotaan, mikä on jalan tilanne vuodenvaihteessa. Toivottavasti hyvä!
Kommentit
Lähetä kommentti