Operaatio takareiden kuntoutus, osa 2

Viime viikolla sain juosta osan lenkeistä etelän lämmössä.

Ai että, miten hyvältä tuntuu taas juosta! Nautin, nautin, nautin! Toivon todella, että jalat kestävät lisääntyvää kuormitusta.

Juoksua on lisätty ohjelmaani siten, että ensimmäisellä viikolla juoksin kerran, toisella kaksi ja kolmannella kolme kertaa. Lenkit ovat olleet puolen tunnin pituisia, ja ne ovat sisältäneet viiden minuutin kävelyosuuden. Takareidessä on alkumatkasta tuntunut pientä kireyttä, mutta tunne on helpottanut matkan edetessä. Muutoin kipua esiintyy tällä hetkellä takareidessä ja pakaran alapuolella säännöllisen satunnaisesti niin liikkeessä kuin levossakin. Yleensä ne ovat lyhyitä vihlaisuja. Pidempiaikaista leposärkyä ei onneksi ole tuntunut viimeiseen kolmeen viikkoon.

Tämänpäiväisellä fysioterapiakäynnillä harjoitusohjelmaani muokattiin taas jonkin verran. Nyt tavoitteena on lisätä nopeutta sekä juoksuun että voimaharjoitteluun. Tulevina viikkoina juoksen edelleen kolme kertaa viikossa, mutta kävelyosuudet jätän pois. Puolen tunnin rauhallista aloituslenkkiä pidennetään 5-10 minuutilla viikoittain. Lisäksi yhdellä lenkillä pyrin nostamaan vauhtia. Hiihto toimii edelleen korvaavana lajina rinnalla. Voimaharjoittelua teen kahdesti viikossa. 

Keväinen sää on mukavasti sulattanut tiet myös kotosuomessa, joten nastoilla ei onneksi tarvitse enää rapistella. Toivon silti, että hiihtoladut kestäisivät vielä ainakin huhtikuun alkuun. Josko sitten jalat kestäisivät jo täysipainoisemman juoksuharjoittelun. 

Vaikka juoksu seuraavina viikkoina hyvin kulkisikin, jää keväälle suunnittelemani puolimaraton juoksematta. En halua riskeerata kuntoutusta yhtäkkisellä kovalla rykäisyllä. Luultavasti pystyisin matkan läpi hölkkäämään, mutta ei se välttämättä kovinkaan nautinnollista olisi. En ole tehnyt yhtäkään kovavauhtista treeniä tai pitkistä moneen kuukauteen.

Koska kipuja edelleen ilmaantuu, on toiveikkuuteni kuntoutumisen suhteen häilyvä. Aika näyttää, miten tässä käy.

Kommentit