 |
| Kuva: Janne Virtanen |
Osallistuin tällä viikolla ensimmäiseen juoksukilpailuuni tasan vuoden tauon jälkeen. Olen kaivannut todella paljon juoksutapahtumia. Tietysti itse juoksua, mutta erityisesti tapahtumien tunnelmaa ja juoksututtujen kohtaamisia. Ne kaikki täyttyivät torstaina Iitti-hölkässä.
Olen reilun puolen vuoden juoksutauon jälkeen käynyt ainoastaan kuusi kertaa kevyellä puolen tunnin lenkillä. Kovavauhtista, hengästyttävää treeniä en ole tehnyt sitten viime syksyn.
Lähtölaukauksen kajahtaessa tuntui, että kaikki muut ampaisivat hirmuista vauhtia matkaan. Oma maltillinen aloitukseni tuntui heihin verrattuna erittäin tahmealta, mutta en yksikertaisesti pystynyt starttaamaan yhtä sähäkästi. En ollut tehnyt alle minkäänlaista alkuverryttelyä, sillä viiden kilometrin kilpailusuoritus oli itsessään jo tarpeeksi pitkä matka yhdelle illalle. Tarkoituksenani oli aloittaa rauhallisesti ja kiristää vauhtia tuntemuksieni mukaan. Rahkeita koviin vauhteihin ei pelkkien pk-treenien jälkeen edes ollut.
 |
| Kuva: Janne Virtanen |
Viiden kilometrin reitti kulki kovapohjaista kuntorataa pitkin. Ensimmäiseen kilometriin käytin aikaa viisi ja puoli minuuttia. Vaikka vauhti muihin verrattuna tuntui hitaalta, oli se merkittävästi kovempaa kuin edeltävillä lenkeilläni. Toiselle kilometrille osui ylämäki, jonka jaksoin nousta kiitettävästi. Vauhti hidastui ensimmäisestä viisi sekuntia.
Puolivälin käännöksen jälkeisellä musiikkipisteellä raikui JVG:n Voitolla yöhön. Siitä lisäbuustia saaneena kiihdytin varovasti vauhtiani alamäkeen. Juoksu oli hengästyttävää, mutta yllättävän siedettävää. Olin olettanut sen olevan ahdistavampaa.
 |
| Voittotuuletus! Kuva: Janne Virtanen |
Viimeinen kilometri kierrettiin maalia ympäröivää ravirataa. Yleensä kierros tuntuu raastavalta, koska energiat ovat vähissä ja samalla kuulee nopeampien juoksijoiden maalikuulutukset. Tällä kertaa minulla oli vielä hyvin voimia jäljellä, joten sain kiristettyä vauhtia. En vähäisten juoksumäärieni vuoksi uskaltanut laittaa itseäni ahtaalle, mutta viimeinen kilometri kulki silti mukavasti 4.36-tahdilla.
Viiden kilometrin matka ei ollut virallisesti mitattu. Oma kelloni näytti matkaksi 4,8 kilometriä, ja loppuajakseni kirjattiin 24:58. Keskitahtini oli 5.13 min./km. Ajalla ei tosin ole minulle mitään merkitystä. Parasta illassa oli se, että sain olla mukana, sain juosta ja sain nauttia matkasta. Maaliviivalla tuuletin upeaa paluutani.
Vaikka nautin osallistumisestani näinkin, toivon että pääsen palaamaan tavoitteellisen treenin pariin. Kaipaan kilpailua edeltävää jännitystä ja tunnelmaan virittäytymistä. Kaipaa sitä, että pystyn paukusta lähtemään kovaa liikkeelle ja silti hengitys ja juoksu tuntuvat helpoilta. Kaipaan sitä, että saan viimeisillä kilometreillä taistella uupumusta vastaan. Se onnistuu sitten, kun olen taas hyvässä juoksukunnossa.
Iitti-hölkässä jalkani olivat oireettomat, mutta illalla nukkumaan mennessä oikean pakaran alapuolella tuntui terävää kipua. Varovaisesti täytyy siis edelleen juoksun suhteen edetä.
Kommentit
Lähetä kommentti