 |
| Kuva: Petteri Jokela |
Osallistuin sunnuntaina Pukinmäessä aikuisurheiluliitto SAUL:n maantiejuoksuun. Edessä oli ensimmäinen kympin kisani 14 kuukauden tauon jälkeen. Olin ehtinyt harjoitella viiden viikon ajan tavoitteellisesti ennen kilpailua. Sitä ennen oli liikkunut yli puolen vuoden ajan pelkästään alhaisilla pk-sykkeillä.
Sää oli juoksukilpailuun ihanteellinen, joskin hieman tuulinen. Lämpömittari näytti kymmentä plusastetta, joten sortseissa ja t-paidassa tarkeni hyvin. Odottelin tosin ennen starttia mahdollisimman pitkään sisätiloissa, jotta en joutunut hytisemään lähtöviivalla. Lähtö tapahtui urheilukentältä. Ryysiksessä jouduin hakemaan paikkaani ulommilta radoilta. Joku kilpailija sisäradan tungoksessa kaatuikin. Kaikkiaan matkaan säntäsi 167 juoksijaa.
Ensimmäiset kaksi kilometriä tuntuivat pitkiltä, mutta sen jälkeen saavutin juoksun flow'n. Päätin, etten vilkuile väliaikoja kellosta, vaan etenen rennosti sopivalta tuntuvaa vauhtia. Kymmenen kilometriä juostiin kahtena viiden kilometrin lenkkinä. Alusta oli pääosin asvalttia, mutta kierroksen loppupuolella oli myös pieni pätkä hiekkatietä. Pari loivaa nousuakin taisi olla. Etenin oikeastaan koko matkan yksin, enkä saanut kenestäkään peesiapua tuulisilla pätkillä.
 |
| "Kiitos kannustuksesta!" Kuva: Petteri Jokela |
Puolivälin ohitin ajassa 23:14. Sain kivasti kannustusta juoksututuilta. Olin hyvävoimainen, ja tunsin, että vauhti selvästi kiihtyi aiemmasta, vaikka en edelleenkään kelloa katsellut. Tuntui hienolta painella menemään, kun uusia selkiä lähestyi ohitettavaksi ja oma meno tuntui erittäin vahvalta. 400 metriä ennen maalia kuulin jonkun huutavan, että 44 minuuttia täyttyi juuri. Tajusin, että minulla on vielä mahdollisuus ennakoitua kovempaan lopputulokseen. Viimeisellä urheilukenttäkierroksella pistin kaikkeni peliin ja ylitin maaliviivan ajassa 46:05. Keskitahdiksi muodostui 4.36 minuuttia.
 |
| Kuva: Petteri Jokela |
Kauden ensimmäisestä kympin kisasta jäi todella positiivinen fiilis. Oli yllättynyt, miten hyvään loppuaikaan pääsin. Syyskuun alussa juoksin Pentin hölkässä reilun neljän kilometrin matkan samaa tahtia kuin nyt kymmenen. Nopeasti näyttää kuntokäyrä kääntyneen ylöspäin.
Juoksin kilpailussa negatiivisen splitin: toinen kierros oli 23 sekuntia nopeampi kuin ensimmäinen. Vauhdinjako paljastaa osaltaan sen, ettei kunto vielä ole terävimmillään. Yleensä juoksen kilpailut hyvin tasavauhtisesti ja viimeiset kilometrit raastan hiipumisen rajamailla. Sunnuntaina en saanut puskettua itseäni äärimmilleen, vaan tunne oli pitkälti mukavuusalueella. Ainoastaan viimeisellä kilometrillä alkoi hengitys kuulostaa siltä, että töitä tehdään tosissaan.
Kannatti lähteä kisaamaan! Juoksu toimi hyvänä harjoituksena ja antoi hurjasti lisäbuustia talven harjoitteluun.
Kommentit
Lähetä kommentti