Olen harjoitellut juoksuohjelman mukaisesti syyskuun puolivälistä lähtien. Kolme kuukautta on livahtanut ohitse todella nopeasti. Olen onnekseni saanut olla syksyn terveenä, joten juostuja kilometrejä on kertynyt oiva määrä. Jalat ovat kestäneet määrän lisäyksen oikein hyvin. Uskallan jopa todeta, että alkuvuoden oireilu on taakse jäänyttä. Alkusyksystä jaloissa tuntui leposärkyä etenkin kovempien harjoitusten jälkeen, mutta nekin ovat nyt loppuneet. Kropassa on tuntunut ainoastaan ajoittaista normaalia lihaskipua vaikkapa salitreenin jäljiltä.
Tuntuu todella hyvältä, että saan taas täysipainoisesti nauttia juoksuharrastuksestani. Monipuoliset treenit kasvattavat kuntoa ja pitävät motivaation yllä. Haaveilen jo ensi kevään kilpailuista.
Joitakin vuosia sitten totesin, että juoksumatto on täysi turhake: juoksen mieluiten ulkona säässä kuin säässä. Tavoitteellisen harjoittelun myötä olen kääntänyt kelkkani. On todella paljon helpompaa juosta kovavauhtiset vedot pitävällä alustalla kuin koettaa pitää vauhtia yllä lumisella ja liukkaalla tiellä. Kellostakaan ei tarvitse jatkuvasti vahdata tahtia. Ulkona tahdit jäisivät taatusti alhaisemmiksi kuin matolla.
Aiemmin olen myös ihmetellyt, kuinka kukaan jaksaa juosta säännöllisesti yli kahden tunnin pitkiksiä. Itselle alkoi riittää jo puolentoista tunnin kohdalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kaikkeen näköjään kuitenkin tottuu. Sunnuntaina ohjelmassani oli 25 kilometrin lenkki. Hyvin senkin jaksoin. Ainoastaan viimeiset neljä kilometriä painoivat kropassa. Matkantekoa helpottaisi vielä huomattavasti, jos saisi liikkua uusissa maisemissa. Meidän kylän teitä saa risteillä melkoisesti, jotta vaaditut kilometrit täyttyvät. On henkisesti melko raskasta, kun tietää, että koko kylän saa taas kiertää äärilaitoja myöten.
Viime lauantaina olin suunnitellut osallistuvani Vantaan Maantiejuoksucupin toiseen osakilpailuun. Sääennusteen mukaan perjantaille ja lauantaille luvattiin runsasta räntä- ja lumisadetta, joten tein päätöksen kilpailun peruuntumisesta jo torstaina. Huonossa kelissä en viitsinyt lähteä ajamaan enkä kisaamaan. Juoksin sen sijaan kovavauhtisen mattokympin. Selvisin, vaikka todella paljon mieluummin olisin moisen treenin tehnyt numerolappu rinnassa. Matolla tosin sain pidettyä kovemman vauhdin kuin liukkailla teillä.
Onpa kiva juttu, että alkuvuoden kivut ovat poissa ja pystyt treenaamaan kunnolla! Tuo juoksuohjelman mukaan juokseminen varmasti siivittää sut kesällä enkka-aikoihin! Olisi itsekin kiva päästä valmennukseen, mutta en tiedä mistä voisi valmentajan löytää.. Ja kenellä riittäisi motivaatio valmentaa aikuiskuntoilijaa :D
VastaaPoistaKiitos viestistäsi! Uskallan itsekin jo vähän haaveilla enkkatuloksista. Toivotaan, että saan harjoitella terveenä. Suosittelen kyllä valmentajaa, ja varmasti löytyy motivoituneita valmentajia myös aikuiskuntoilijoille. Omani löysin paikallisen urheiluseuran kautta.
Poista