Syksyn pimeydessä

Juoksutunnelmissa Milanossa

Lokakuun alussa juoksemani Vantaan puolimaratonin jälkeen olen joutunut etsimään motivaatiota kovaan treenaamiseen. Kellojen siirron myötä tunne on vain vahvistunut. Mieli tekisi iltaisin jäädä sohvalle lukemaan tai neulomaan. Syksyn pimeys tuntuu nielaisseen juoksuintoni.

Pimeyden vuoksi en pysty enää iltaisin juoksemaan suosimaani hiekka-/metsätiereittiä. Urheilukentälläkään ei iltaisin ole valoja. Onneksi minulla on valmentaja ja minulle laadittu juoksuohjelma. Lenkille tulee lähdettyä, vaikka ei niin huvittaisi. Laiskuuttani jättäisin myös helposti kovimmat treenit tekemättä. 

Syyslomaviikolla pidin pienen tauon juoksemisesta, kun matkustimme perheen kanssa Milanoon. Lomailu ja maisemanvaihdos teki hyvää. Nautin maisemista ja tankkasin vatsani täyteen italialaisia ruokia ja herkkuja. En yleensä yhdistä perheen kanssa tehtyihin reissuihin juoksulenkkejä, koska niille ei yksinkertaisesti monestikaan jää aikaa. Huonon suuntavaistoni vuoksi en myöskään mielelläni lähde yksin seikkailemaan vieraassa kaupungissa. Tällä kertaa tein poikkeuksen. Paikallinen urheilukauppa mainosti keskiviikkoisin järjestämäänsä juoksuclubia. Ilmaiseen treeniin sisältyi mahdollisuus testata uusia lenkkareita, ja lenkin päätteeksi tarjoiltiin juotavaa ja pientä purtavaa. Kuvittelin, että juoksisimme rauhallisen pk-lenkin pitkin Milanon kauniita katuja. Paikan päällä selvisi, että ryhmä harjoittelee tavoitteellisesti ja ohjelmassa olisi lyhyitä intervalleja. 

Olimme tyttäreni kanssa ainoat ei-italiankieliset osallistujat. Meille annettiin ystävällisesti lyhyt info englanniksi, mutta treenin tarkemmat tiedot kuuntelimme italiaksi. Juostessa selvisi loput. Treeni alkoi melko pitkällä venyttely- ja koordinaatio-osuudella. Sen jälkeen juoksimme parin kilometrin alkuverkan läpi Milanon keskustan. Juoksujoukkiomme oli äänekäs, kun kirmasimme Il Duomon katedraalin ohitse. Turisteilta saimme aplodeja. Varsinaiset vedot, 10x300m hölkkäpalautuksella, teimme Castello Sforzescon ympäristössä. Vauhti osoittautui meille oikein sopivaksi, ja kaikkinensa osallistuminen oli hieno elämys.

Parin viikon päästä alkaa Vantaan maantiejuoksucup. Talven viidestä osakilpailusta kaksi järjestetään tämän vuoden puolella, loput vuodenvaihteen jälkeen. Aiemmista vuosista poiketen tammikuu jää välistä, joten viimeinen kilpailu järjestetään huhtikuussa. Ehkäpä maantiejuoksucup tuo kaivattua lisämotivaatiota syksyn pimeydessä lenkkeilemiseen.