Jalkani ovat oireilleet kohta kolmen kuukauden ajan. Oireet ilmaantuivat täysin tyhjästä marraskuisen juoksukisan jälkeen. Takareisissä ja istuinkyhmyn alueella on tuntunut kipua niin liikkuessa kuin levossakin. Lisäksi lihakset ovat olleet todella jumiset.
Kun oireet eivät muutamassa viikossa helpottaneet, ehdotin valmentajalleni yhteistyömme laittamista tauolle. En nähnyt järkeä noudattaa tarkkaa ohjelmaa, kun tiesin, että hallikausi jää joka tapauksessa väliin. Eikä oikein ollut intoakaan pitää kovaa harjoittelurytmiä yllä. Valmentajani kanssa juteltuani päädyin kuitenkin jatkamaan. Tavoitteelliseen juoksuharjoitteluun olisi paljon helpompi palata, kun valmentajalla olisi jo tarkasti tiedossa kuntoutusajan tekemiset. Luultavasti olisin myös passivoitunut aika lailla. Kun treeniä ei ole merkitty etukäteen kalenteriin, se on helppo jättää tekemättä. Edellisen yli puoli vuotta kestäneen juoksutauon aikana en tehnyt yhtäkään vk- tai mk-vauhtista harjoitusta.
 |
| Polkeminen sujuu mielekkäämmin, kun nappaa kirjan mukaan! |
Olen korvannut juoksulenkit lähinnä pyöräilemällä. Ostin pari vuotta sitten käytetyn pyörän, jota pystyn kätevästi polkemaan kotona. Crosstrainer olisi juoksunomaisempi vaihtoehto, mutta en ole sitä varten viitsinyt maksaa kuntosalin pääsymaksua, etenkään, kun etukäteen ei voi edes tietää, onko laite vapaa. Hiihtämään olen harmikseni päässyt vasta kahdesti. Lunta saisi tulla lisää, jotta ladut olisivat kunnolliset.
Harjoittelu tuntuu tällä hetkellä melko leppoisalta. Pyörällä teen pk:ta ja juosten vk:ta. Henkisesti on helppoa, kun ei tarvitse stressata mahdollisesta tuloskunnosta tai sisäjuoksuradan varaustilanteesta. Aikaakaan ei kulu niin paljon, koska harjoitukset ovat normaalia lyhyempiä. Ne on helppo sovittaa arkeen.
Silti kaipaan tavoitteellista tekemistä. Nautin siitä niin paljon, ettei se oikeasti juurikaan aiheuta minulle stressiä. Elämäntilanteeni sallii hyvin treenaamiseen käyttämäni ajan. Edelleen huomaan, miten juoksemattomuus vaikuttaa yleiseen mielialaani. Innostus moniin arjen asioihin on laskenut kuntoutuksen aikana. Etenkin niinä viikkoina, kun miettii, ettei mitään edistystä tunnu tapahtuvan.
Jalkojeni kireydet ovat onneksi selvästi helpottaneet viimeisen parin viikon aikana. Ihan jo käveleminen tuntuu paljon helpommalta, kun takareidet eivät kirraa joka askeleella. Kipua ei juurikaan tunnu juostessa tai levossa, mutta edelleen on joitakin liikkeitä, joita jalat eivät kunnolla kestä. On hyvin vaikea arvioida, mikä jalkojen todellinen tilanne on. Kaipa sitä on vain edettävä kiputuntemusten mukaan. Toivotaan, että ne pikkuhiljaa katoavat kokonaan.
Kommentit
Lähetä kommentti