maanantai 18. syyskuuta 2017

Katse kohti Vantaata


Vantaan maratonille on aikaa enää neljä viikkoa. Siinä ajassa pitäisi tämä kroppa saada hiottua puolimaratonkuntoon. Puolikasta lyhyempien matkojen kilpailut ovat kesän ja alkusyksyn aikana sujuneet mallikkaasti, joten olen toiveikas kuntoni suhteen. Nyt pitäisi vaan vielä varmistaa, ettei voimat lopu kesken jo puolimatkassa, kuten kesäkuun HHM:lla kävi.

Juoksulenkkejä on nyt vähän pidennetty ja tehoja nostettu aiemmasta. Viime viikolla kilometrejä kertyi mittariin 57. Juoksin kevyiden peruslenkkien lisäksi kaksi kovempaa harjoitusta. Perjantaina ohjelmassa oli reipas, kiihtyvävauhtinen juoksu, jossa lisäsin vauhtia aina kolmen kilometrin välein. Ensimmäiset vauhdinnostot kulkivat ihan kivasti, mutta viimeisen eteen sai jo tehdä töitä. Sain kuitenkin siinäkin vauhdin lopulta pidettyä tavoitteessa. Sunnuntaina juoksin kahden tunnin pitkän lenkin. Alun hitaahkon lämpenemisen jälkeen juoksu kulki todella kevyesti. Ei tuntunut matka lainkaan pitkältä. Taisin kokea todellista juoksun flow´ta. Lisää tällaisia elämyksiä, kiitos!


Viime viikon erikoisuutena oli ex-tempore-osallistuminen partiolaisten järjestämään piskuiseen katujuoksuviestiin. Meillä olikin kiva, rento neljän hengen porukka koossa. Itse juoksin kolmannen osuuden, joka ennakkoon ilmoitetun kilometrin sijaan olikin kutistunut 600 metriin. Huomaa, ettei kokemusta moisista pikamatkoista ole. Lähdin raketin lailla matkaan ja parinsadan metrin jälkeen tajusin, että ei se 600 metriä niin lyhyt matka sittenkään ollut... Melkoinen rypistys se tosiaan oli, sillä maalissa otti kovin keuhkoihin ja yskin vielä pitkään kisan jälkeen. Kannatti kuitenkin osallistua, sillä saimme palkinnoksi hienot Kupilkan retkiastiat.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall