Kurkkukipu onneksi hellitti, joten uskaltauduin perjantaina aiemmin sovitulle sykelenkille. Tarkoituksena oli testata sykerajoja ja vauhteja. Lähtökohdat testille eivät olleet kaikkein parhaimmat, sillä jo lähtiessä sykkeet olivat sadassa ja nousivat kevyen alkuverkan aikana 145:een. Alkuverkan jälkeen oli tarkoitus juosta kolme kilometrin kierrosta: ensimmäinen normaalia lenkkivauhtia, toinen vitosen kilpavauhtia ja kolmannessa pistää kaikki peliin. En vilkuillut juostessani kelloa, vaan menin fiiliksellä. Olisi ehkä kannattanut, sillä ensimmäinen kierros meni aikaan 6.04. Ei siis lähelläkään normaalia lenkkivauhtiani. Sykkeetkin näyttivät maaliviivalla yli 160. Siitä tosin nopeasti vielä putosivat alaskin. Toinen kierros piti mennä vitosen kilpavauhtia, joka minulla olisi maksimissaan 4.30. Mielestäni juoksin sitä vauhtia, jota olisin kisassakin lähtenyt. Loppuaika oli yllättäen 4.15 ja sykkeet 180. Aivan liian kovaa siis. Kolmen minuutin palauttelun jälkeen piti rypistää vielä kierros täysillä. Siitä loppuajaksi 3:50 ja sykkeet 184. Ihan hyvin sain vielä nopeutta lisättyä ja olen kyllä tyytyväinen tuohon aikaan. Sykkeiden osalta tästä harjoituksesta ei hirveästi käteen jäänyt. Lähes maksimisykkeisiin varmasti pääsin. Kolme vuotta sitten laktaattitestissä sain maksimiksi 188. Eli matalilla sykkeillä saan peruslenkkini juosta.
Sunnuntaina oli tarkoitus juosta puolentoista tunnin lenkki, mutta normaalia korkeampien sykkeiden vuoksi jätin juoksun kesken. Illalla olo tuntuikin jo flunssaiselta. Toivottavasti olo pian helpottaa, sillä olin suunnitellut lähteväni ensi lauantaina Vantaan puolimaratonille. Muutoin täytyy tyytyä huolto- ja kannustustehtäviin.
Kommentit
Lähetä kommentti