Kisaraportti: Helsinki Half Marathon 2016


Helsinki Half Marathon eli HHM tarjosi taas mahtavan juoksutapahtuman. Tässä kisaraporttini!

Perjantai-iltana haimme mieheni kanssa kilpailunumerot ja osallistumispaidat Finlandia-talon edustalta. Varsinainen HHM Expo oli järjestetty jo aiempina päivinä Narinkkatorilla. Tätä hieman harmittelin, sillä olisin kaivannut numeroiden haun yhteyteen tuota expoa kilpailutunnelman kohottamiseksi. Baanan mailia sentään pääsimme samalla seuraamaan.

Baanan mailin tiukka loppukiritaistelu Aki Nummelan ja Joonas Lehtisen välillä.

Baanan mailin naisten voittaja Minna Lamminen.

Nukuin yöni varsin hyvin. Herätys aamukuudelta ei tuntunut vaikealta. Söimme varhaisen hotelliaamiaisen: sämpylän, pienen croisantin ja appelsiinin. Puoli kahdeksalta lähdimme haistelemaan lähtöpaikan tunnelmia ja teimme alkuverkan päätteeksi muutamat vedot ja venytykset. Jalat tuntuivat tukkoisilta ja harmittelin, että näillä jaloilla ei tänään ennätyksiä juostaisi. 

Kilpailupaikalle Finlandia-talon edustalle saavuimme uudelleen kymmenisen minuuttia ennen lähtölaukausta. Etsin paikkani toisesta lähtökarsinasta. Ilma tuntui juuri sopivalta juoksemiseen. Yhdessä 2400 juoksijan kanssa lähdimme matkaan kello 8.45. Alusta lähtien pääsin juoksemaan omaa vauhtiani, eikä suurta tungosta ollut missään vaiheessa. Yllättäen jalatkin tuntuivat vetreiltä, eikä aamuverkan kaltaista jäykkyyttä onneksi ollut. Ennen ensimmäisen kilometrin täyttymistä kuulin 1.45-jäniksen toteavan, että ollaan hieman tavoitevauhtia jäljessä. Ajattelin mielessäni, että nyt ei hyvin kulje, sillä minunhan oli tarkoitus juosta näitä jäniksiä reilusti karkuun. Ensimmäisen kilometrin aika tasan viisi minuuttia. Päätin hieman lisätä vauhtia ja seuraava kilometri menikin aikaan 4.40. Tällöin mieheni puolestaan totesi vauhdin olevan hänelle liian kova. Itse päätin jatkaa hyvältä tuntuvaa vauhtia, joka tasoittui noin 4.50 min./km tuntumaan. Jaoin matkan mielessäni lyhyempiin etappeihin ja ensimmäinen tavoite oli saada täyteen viisi kilometriä. Siinä väliaika oli 24.05, joka oli viisi sekuntia tavoitevauhtiani nopeampi. Hyvin siis matka alkoi.


Viiden kilometrin jälkeen matka jatkui rantoja pitkin Kaivopuistoon ja Katajanokalle. Kauppatorin halki oli mahtava juosta useiden ihmisten kannustaessa. Kellotin hyvinkin tasaisia väliaikoja. Aki Nummela oli HHM:n livestreamissa tiistaina kehottanut luottamaan järjestäjien virallisesti mitattuihin kilometrikyltteihin, joten otin neuvosta vaarin ja seurasin väliaikoja kilometrikylttien enkä sykemittarini ilmoittamien kilometriaikojen mukaan. Näin olin paremmin kartalla todellisesta vauhdistani, sillä mittarini piippaili kilometrejä täyteen selvästi ennen virallisia kylttejä. 

Kympin väliaikani oli 48.16, jolloin keskitahti oli 4.49. Hyvin siis oltiin aikataulussa. Puolivälin jälkeen tuuli puhalsi ajoittain melko napakastikin. Harmikseni en päässyt kenenkään peesiin tuulelta suojaan. Matka taittui mukavasti ja kilometrit täyttyivät yllättävän nopeasti.

Juoksijoita Töölönlahdella vajaan 20 kilometrin kohdalla.

Tasaista vauhtia jaksoin hyvin pitää yllä 16 kilometriin asti. Sen jälkeen alkoi jaloissa selkeästi matka painaa. 17 kilometrin kohdilla tuli vastaan etukäteen puhututtanut Pasilan nousu. Mäki ei kuitenkaan minusta tuntunut kovinkaan pahalta. Toki se vauhtejani selkeästi hidasti, mutta muutoin taistelin mäen päälle mielestäni hienosti. 17 kilometri meni aikaan 4.58 ja sitä seuraava 5.06. Mäen jälkeen sain hyvin palautettua aiemman vauhtini ja loput kilometrit menivät tutulla 4.50-tahdilla. Viimeiset kaksi kilometriä tuntuivat todella pitkiltä. Etenkin lopun hiekkatie Töölönlahden reunamilla tuntui jatkuvan ikuisuuden. Lopulta se maalisuorakin tuli vastaan ja sain kehiteltyä hyvän loppukirin. Maaliviivalla tuuletin uutta ennätysaikaani 1:42:29!


Wilson Kirwan kainalossa.

Nyt kolmatta kertaa järjestetty Helsinki Half Marathon oli jälleen kerran erinomaisesti järjestetty tapahtuma. Reitti oli hyvä ja tasainen. Olen pitänyt myös järjestäjien rennosta ja humoristisesta suhtautumisesta järjestelyihin ja some-viestittelyihin. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tämän vuoden mitali.

Juoksen suurimman osan vuoden juoksukilpailuistani pienissä kylätapahtumissa. Siksi on välillä kiva osallistua tällaisiin massatapahtumiin. Maalissa sain onnittelut ja kahvia Wilson Kirwalta. Törmäsin maalissa myös Katjuun, jonka Keep Calm and Run Faster -blogia olen ahkerasti seuraillut. Olipa mukava vaihtaa hänen kanssaan kisakuulumiset. 


Kommentit

  1. Oho! Kovaa kyytiä! :) Isot onnittelut hienosta enkasta!!

    VastaaPoista
  2. Upeasti olet juossut! Paljon onnea enkasta!! :)

    VastaaPoista
  3. Vautsi!! Hieno juoksu, onnittelut!!

    VastaaPoista
  4. On sulla kyllä hurja vauhti! Onnittelut!

    VastaaPoista
  5. Toistan samaa kuin edelliset: hieno juoksu, onnea! :)

    VastaaPoista
  6. Onnea, hurjaa vauhtia olet pistellyt menemään! Tapahtumaa on kehuttu joka puolella niin paljon että täytyy varmaan osallistua ensi vuonna jos ei ole maraton "sotkemassa" suunnitelmaa viikkoa aikaisemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa (ja ulkomailla) järjestetään paljon hyviä juoksutapahtumia, jotka harmillisesti osuvat välillä päällekäin. Valintoja täytyy tehdä. HHM:ää voi kyllä helposti suositella.

      Poista
  7. Onnittelut vielä enkasta!! :) Ja kiitos kun tulit moikkaamaan! Oli tosi kiva nähdä livenä, vaikka olinkin vielä juoksun jälkeen vähän pää pyörällä ja sen varmaan huomasi jutuista :D Mutta oli mahtavaa vaihtaa fiiliksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katju! Oli kiva tavata livenä. Ja sun hirmujuoksun jälkeen onkin sallittua olla pää pyörällä. Jutuista sitä ei tosin huomannut. :)

      Poista

Lähetä kommentti