Mieleenpainuvin juoksutapahtuma itselleni on Helsinki City Marathon. Tapahtuma, johon en ole koskaan itse osallistunut. Kannustamassa sen sijaan olen ollut useasti. Maratoonareita kannustaessa juoksukipinä minussa pikku hiljaa syttyi: minäkin haluan jonain päivänä juosta maratonin. Seuraavan tekstin olen aiemminkin julkaissut blogissani, mutta julkaisen sen nyt uudelleen vastauksena kysymykseen, mikä on paras juoksumuistoni.
Teini-iässä sen päätin: viimeistään 25-vuotiaana juoksen maratonin!
Nuorempana olin useana vuotena kannustamassa juoksijoita Helsinki City Marathonilla. Muutamana vuotena mukana juoksemassa olivat myös omat vanhempani. Kilpailijoita kannustimme usein Munkkiniemen kohdilla, johon juoksijat tulivat ensimmäisen kerran noin kymmenen kilometriä matkattuaan. Toisen kerran saimme kannustaa heitä samoilla nurkilla, kun matkaa maaliin oli enää muutamia kilometrejä.
Teini-iässä sen päätin: viimeistään 25-vuotiaana juoksen maratonin!
Nuorempana olin useana vuotena kannustamassa juoksijoita Helsinki City Marathonilla. Muutamana vuotena mukana juoksemassa olivat myös omat vanhempani. Kilpailijoita kannustimme usein Munkkiniemen kohdilla, johon juoksijat tulivat ensimmäisen kerran noin kymmenen kilometriä matkattuaan. Toisen kerran saimme kannustaa heitä samoilla nurkilla, kun matkaa maaliin oli enää muutamia kilometrejä.
Juoksijoiden menoa katsellessa haaveilin maratonille osallistumisesta. Mitään en silti asian eteen juurikaan tehnyt. Kävin kyllä satunnaisesti lenkillä, mutta säännölliseksi juoksuharrastukseksi sitä ei voinut kutsua. Innostuin juoksemisesta tosissani vasta opiskeluvuosinani. Jossain vaiheessa serkkuni osallistui maratonille, joten taas oltiin juoksijoita kannustamassa, tällä kertaa Espoon nurkilla. Serkkuni esimerkki innosti taas lisäämään lenkkieni määrää. Vuonna 2004 juoksukilometrejä oli kertynyt sen verran, että uskaltauduin ensimmäiselle puolimaratonilleni, Helsinki City Runille. Maaliin saavuin tuolloin ajassa 2:04, ja juoksusta jäi hyvä fiilis. Olisin varmaan innostunut treenaamaan maratonillekin, mutta juoksut jäivät jäätyäni äitiyslomalle. Sen jälkeen juoksuharrastuksen aloittaminen tuntui taas haasteelliselta. Viiden vuoden ajan juoksin vain satunnaisesti vaunulenkkien välissä.
Vihdoin vuonna 2011 juoksukärpänen puraisi tosissaan - ja sillä tiellä ollaan. Vuonna 2013, Tukholmassa, juoksin vihdoin myös ensimmäisen maratonini - kymmenen vuotta alkuperäistä tavoitettani myöhemmin. Juoksuharrastuksestani on tullut tärkeä osa elämääni.
J.K. Voitin SEAT Finlandilta osallistumisen Helsinki Street Runille, joka kulkee osittain Helsinki City Marathonin reittiä. Mahtavaa päästä fiilistelemään tutuilla kulmilla ja olla osa maratonhuumaa. Helsinki Street Run juostaan Helsinki City Marathonin kanssa samana päivänä, tänä vuonna 12.8.
Vihdoin vuonna 2011 juoksukärpänen puraisi tosissaan - ja sillä tiellä ollaan. Vuonna 2013, Tukholmassa, juoksin vihdoin myös ensimmäisen maratonini - kymmenen vuotta alkuperäistä tavoitettani myöhemmin. Juoksuharrastuksestani on tullut tärkeä osa elämääni.
J.K. Voitin SEAT Finlandilta osallistumisen Helsinki Street Runille, joka kulkee osittain Helsinki City Marathonin reittiä. Mahtavaa päästä fiilistelemään tutuilla kulmilla ja olla osa maratonhuumaa. Helsinki Street Run juostaan Helsinki City Marathonin kanssa samana päivänä, tänä vuonna 12.8.
Kommentit
Lähetä kommentti