torstai 9. huhtikuuta 2020

Juoksumotivaatio ja korona-ajan liikuntaa

Olen yleensä saanut juosta lenkkini rauhassa. Vastaan ei ole meidän pienellä kylällämme tullut juuri ketään. Korkeintaan pari koiranulkoiluttajaa. Toinen juoksija on suorastaan ihme. Urheilukentälläkin on saanut yksin vetoja vedellä.

Koronan myötä tähän on tullut positiivinen muutos. Ihmisiä tulee vastaan kävellen, pyöräillen ja juosten. Lähiliikuntapaikan kuntoilutelinekään ei enää seiso yksinään. Lähes aina olen nähnyt siinä jonkun haastavan lihaksiaan. Sitä en sitten tiedä, ovatko nämä liikkujat niitä, jotka normaalistikin sisätiloissa liikkuvat, vai onko joukkoon liittynyt myös niitä vähemmän arjessa liikkuvia. Loistavaa joka tapauksessa, että ulkona liikkuminen on lisääntynyt.


Omia liikuntatottumuksiani korona-aika ei ole juurikaan muuttanut. Juoksen edelleen säännöllisesti viisi kertaa viikossa. Lisäksi harjoitan lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Lasten kanssa on nyt ehtinyt liikkua normaalia enemmän, kun harrastukset ovat tauolla. Samalla on yritetty kannustaa lapsia liikkumaan monipuolisesti. Olemme yhdessä käyneet lenkillä, suunnistaneet etärasteilla, pelanneet lentopalloa, jumpanneet livetreenien tahdissa sekä kokeilleet rullasuksihiihtoa.

Juoksumotivaationi on pysynyt alun lamaannuksen jälkeen hyvänä. Kun tieto kevään kilpailujen peruuntumisesta tuli, pohdin hetken, onko tavoitteellisessa harjoittelussa mitään mieltä. Cooperin ja viiden kilometrin onnistuneista testijuoksuista sain taas uutta virtaa. Miksi lopettaisin monipuolisen treenaamisen, kun juoksu tällä hetkellä todella kulkee? Huomasin taas keskiviikon vauhdikkaalla kympin lenkillä, että juoksu tuntuu entistä helpommalta. Varmasti nuo kaksi kovaa testikisaa ovat osaltaan nostaneet virettä. Ja miksipä lopettaisin harjoittelun, kun siitä kuitenkin niin kovasti nautin. Kilpailunälkää voin yrittää tyydyttää omilla testijuoksuilla. Kymmenen kilometrin kilpailu voisi olla seuraava etappi.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall