torstai 7. tammikuuta 2021

Peruskuntoa hiihtämällä

Uusi vuosi lähti liikkeelle parhaalla mahdollisella tavalla. Ensimmäisinä päivinä satoi niin paljon lunta, että meidänkin kylälle saatiin ajettua hiihtoladut. Juoksulenkeistäni osa korvautuu välittömästi hiihtämällä.

Pidän hiihtämisestä monestakin syystä. Ensinnäkin se on monipuolista, koko kroppaan vaikuttavaa liikuntaa. Hiihtäessä harjoitusta saavat vatsa-, selkä-, reisi- ja käsilihakset. Laduille on myös helppo lähteä vaikka heti ruokapöydästä, sillä maha ei suksilla liukuessa hölsky niin kuin juoksulenkeillä. Lisäksi metsän keskellä sauvoessa mieli lepää ja rauhoittuu. 

Jotta hiihtäminen on mieluisaa, täytyy suksien olla toimivat. Mikään ei laske innostusta yhtä tehokkaasti kuin lipsuvat tai luistamattomat sukset. Olen hiihtänyt pari talvea karvapohjasuksilla, ja ne ovat minulla toimineet loistavasti kelillä kuin kelillä. Vielä kun saisin tekniikkaa ja tasapainoa parannettua. Hiihdän mieluiten tasaisella peltoladulla, sillä alamäet ovat minulle haastavia. Etenkin sellaiset, jotka loppuvaiheessa kaartuvat jyrkästi. Niissä uloin suksi ajautuu helposti pois ladulta, jolloin tasapainon pitämisessä on täysi työ. Jyrkimmät mäet auraankin suosiolla alas. Tasapainoa pitäisi ehdottomasti harjoituttaa enemmän.

Ihan kaikkia lenkkejäni en korvaa hiihtämällä, sillä haluan säilyttää tuntuman myös juoksuun. Etenkin vauhdikkaimmat treenit teen edelleen juosten. Hiihtämiseen täytyy myös varata vähän enemmän aikaa, sillä olen jostain lukenut, että hiihtolenkin tulisi olla puolitoista-kaksi kertaa pidempi kuin vastaava juosten tehty. 

Toivottavasti lumet pysyvät maassa pitkään. Vähän voisi vielä lisääkin sataa. Juoksemaan ehtii riittävästi taas keväästä eteenpäin.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall