Kunpa voisin pullottaa eilisen lenkkini fiiliksen ja pullosta ennen jokaista lenkkiä päälleni pirskottaa! Tiistai-illan juoksu kulki kuin unelma: hengitys oli helppoa ja askel kevyt ja kimmoisa. Loppuun juostut sadan metrin vedotkin tuntuivat todella teräviltä lumesta sulalla asvaltilla. Nautin!
Toista oli fiilis tammikuussa, jolloin juoksu- ja hiihtolenkit eivät kulkeneet ollenkaan. Hengitys tuntui paikoin jopa ahdistavalta, ja sykkeet nousivat helposti pienestäkin mäennyppylästä. Vedoissa vauhtien eteen sai tehdä kohtuuttoman paljon töitä. Osa oireista meni varmasti kelin piikkiin, mutta googlailin kyllä jo alipalautumisen syitä. Mihinkään pitkäkestoiseen ylikuormittumiseen en uskonut, sillä harjoittelumääräni ja vauhtini ovat pysyneet maltillisina aiempaan nähden, eikä arjessani ole kuormittavia tekijöitä. En stressaa työstäni, nukun hyvin ja syön monipuolisesti. Ferritiinikin on viitearvossaan. Rauhoitin silti harjoitteluani ja nostin sen jälkeen taas maltilla treenien määrää ja tehoa. Muutamien viikkojen jälkeen tuntuma on kääntynyt aivan päälaelleen, kun tällä hetkellä saan nautiskella silkasta juoksun flow'sta.
Olen todella iloinen, että juoksu kulkee taas. Moni kertoo, että liikunnasta saatu hyvä fiilis leviää kehoon treenin jälkeen. Itse haluan nauttia hyvästä fiiliksestä jo treenin aikana. En koe mielekkääksi sitä, että itse suoritus olisi vastenmielistä rääkkiä, josta palkinnoksi saan hyvän mielen. Tai että ainut ilo juoksuharrastuksesta olisivat ennätysjuoksut kilpailuissa. Suurin osa harjoittelustani on kevyttä peruslenkkiä, joten aika vähiin jäisivät mielihyvän kokemukset, jos vain kovista treeneistä saisi fiiliksiä. Nautin juoksuharrastuksessani eniten juurikin niistä peruslenkeistä. On aivan parasta, kun askel tuntuu kevyeltä ja tunnin lenkki kulkee.
Juoksuharrastus on iso osa elämääni, joten olen huomannut, että lenkkien kulku vaikuttaa paljon myös yleiseen mielialaani. Jos juoksu on pitkään takkuista, en jaksa innostua normaalilla tavalla arkipäivänkään asioista. Eilisen helpon lenkin jälkeen taas hihkuin intoa moneen muuhunkin asiaan. Siksi on tärkeää, että harjoitteluni pysyy tasapainossa, eikä liika kuormitus pilaa lenkkien nautintoa.
Viikon päästä avaan tämän vuoden kilpailukauteni Maantiejuoksucupin viimeisessä osakilpailussa Vantaalla. Toivottavasti hyvä juoksutunne säilyy ja saan nautiskella myös kovemman suorituksen hurmasta. Matkaksi aion valita kymmenen kilometriä.
Kommentit
Lähetä kommentti