Kymijoki-Kymppi tarjoaa loistavan mahdollisuuden ennätysjuoksuun: asvalttireitti on suora ja tasainen. Startista vaan hyvään pesiin ja sitten rallatellaan pitkää suoraa kääntöpaikalle ja takaisin. Mitään suuria maisemaelämyksiä reitiltä ei saa, mutta eipä sitä ennätysvauhdeissa maisemia ehdikään ihailemaan.
Olin kilpailua edeltävänä lauantaina juossut omatoimisen testijuoksun radalla. 5000 metriä kulki hienosti ennätysaikaan 21:07. Sen perusteella haaveilin kovasta ajasta myös Kymijoki-Kympillä. Suunnitelmissani oli lähteä jopa hieman riskillä matkaan. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes näin kisapäivän sääennusteen: silkkaa auringonpaistetta ja 28 asteen helle. Viileämmän sääjakson jälkeen helle tuntui todella läkähdyttävältä. Alkuverryttelyn aikana totesin, että riskillä ei todellakaan lähdetä matkaan, vaan tavoitteena on ainoastaan juosta kovavauhtinen kilpailu ilman aikatavoitetta.
Lyöttäydyin alkumatkasta tutun kilpakumppanin peesiin, sillä ajattelin, että vauhtimme saattaisivat nykykunnollani osua hyvin yksiin. Letkaamme liittyi vielä kolmas nainen, joten porukalla oli hyvä matkaa taittaa. Myös vauhti osoittautui itselleni oikein sopivaksi. Alun kilometrin kulkivat 4.30:een, sen jälkeen kääntöpaikalle asti noin 10 sekuntia hitaammin. Viiden kilometrin väliaika oli muutamaa sekuntia vaille 23 minuuttia. Puoliväliin mennessä vastaan oli tullut jo useita numerolappu kädessään käveleviä kilpailijoita. Kaikkiaan kuumassa kelissä keskeyttäneitä oli seitsemän.
 |
| Olin laittanut hiukseni kahdelle letille, mutta molemmat ponnarit irtosivat jo alkumatkasta. Maaliin tulossa hiukset hulmuten. |
Helle verotti myös edelläni juosseen naisen voimia, joten hän joutui kääntöpaikan jälkeen antamaan hieman periksi vauhdissa. Kolmantena letkassa juossut päätti siinä vaiheessa lähteä omille teilleen, minä jäin vielä hetkeksi peesiin. Vauhti alkoi pian itsestänikin tuntua turhan hiljaiselta, joten kiihdytin vauhtiani, ja taivalsin sen jälkeen loppumatkan yksinäni. Kuumuus oli kova, enkä yksin saanut tahtia pidettyä yllä, vaan se hiipui tasaisesti maalia kohti. Viimeiset kolme kilometriä painuivat 4.50:een. Minkäänlaista loppukiriä ei irronnut. Loppuaikani kymmenellä kilometrillä oli 46:48. Keskitahti oli 4.40 min./km.
Ei tullut ennätysaikaa, mutta olen ihan tyytyväinen siihen, että kestin helteen ja jaksoin juosta maaliin saakka. Keskeyttäminen ei koskaan ole kivaa. Ja kannattihan se maaliin asti juosta, sillä sijoituin nelikymppisten naisen sarjassa ensimmäiseksi. Palkinnoksi sain maistuvan kauraleivän ja teekuppisetin. Tavoitellaan niitä ennätyksiä sitten jossain muussa kisassa.
Kommentit
Lähetä kommentti