Eilen juhlistettiin 10-vuotiasta Iitti-hölkkää. Olen ollut mukana jokaisena vuotena ja nauttinut joka kerta kylähölkän hienosta tunnelmasta. Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa ihan jokaista, kuntotasosta riippumatta, liikkumaan yhdessä vaikka koko perheen voimin. Juhlavuoden kunniaksi jokaiselle maaliintulijalle tarjoiltiin minttukaakaot ja kesäiset mansikkaviinerit. Lisäksi kaikkien osallistujien kesken arvottiin Jopo.
Sää oli tapahtuman suhteen ihanteellinen: puolipilvistä, +20°C. Aiempina vuosina olen seurannut tiiviisti lasten juoksuja ja ottanut heistä valokuvia. Omaan kisaan valmistautuminen on monesti jäänyt vähän puolitiehen. Tänä vuonna päätin keskittyä enemmän omaan kisaani, joten lähdin verkkaamaan samaan aikaan lasten juoksujen kanssa. Mukava olikin avaavia vetoja tehdä, kun jalat tuntuivat erittäin kevyiltä. Luottavaisena siirryin kympin lähtöviivalle.
Juoksuni lähti hyvin käyntiin. Kiihdyttelin muiden mukana raviradalta alun asvalttiosuudelle. Tällä kertaa Kymijoki-Kympillä peesaamani nainen lähti sen verran rivakasti matkaan, että jättäydyin suosiolla taaemmas. Pääsin kuitenkin mukaan hyvään neljän juoksijan porukkaan, jossa taivalsimme yhdessä kilpailun puoliväliin saakka. Kolmessa kilometrissä asvaltti vaihtui hiekkaan, mutta tie oli pääosin kovapohjaista. Juoksu rullasi hyvin, eivätkä kilometrit tuntuneet pitkiltä.
Viiden kilometrin kohdilla ajauduin porukkamme kärkeen, ja jouduin loppumatkan etenemään yksin. Rako edellä juokseviin oli kasvanut jo suureksi. Voimia oli onneksi hyvin jäljellä. Tuntui, että juoksin jopa liikaa mukavuusalueellani. Hengitys ei lopussakaan muuttunut puuskuttavaksi. Viimeisellä kierroksella irtosi vielä helposti kilpailun nopein kilometriaika 4.17. Vauhdinjako taisi olla melkoisen onnistunut. Juoksin toiseksi parhaan aikani Iitti-hölkässä: 45:56. Keskitahti oli 4:34 min./km. Olen juoksuuni todella tyytyväinen ja siitä jäi erittäin hyvä fiilis. Olisipa juoksu aina näin kepeää!
Kommentit
Lähetä kommentti