Juoksin lauantaina omatoimisen viiden kilometrin testijuoksun läheisellä urheilukentällä. Olen ottanut testijuoksuja ohjelmaani silloin, kun kisatarjonnasta ei ole löytynyt sille hetkelle sopivaa juoksutapahtumaa. Melko tylsäähän se on yksin lähteä rataa kiertämään, mutta osaan onneksi ottaa itsestäsi kaikkeni irti, vaikka tapahtuman tuomaa lisäadrenaliinia ei kehossa olisikaan.
Keväällä koin olevani erittäin hyvässä kunnossa ja odotin ennätysmielessä huhtikuulle suunniteltua puolimaratonia ja toukokuun lyhyempiä katukisoja. Kisaviikolla sairastuin koronaan, joten puolimaraton jäi keväällä kokonaan juoksematta, ja toukokuun kilpailutkin kulkivat vielä taudin jälkimainingeissa normaalia tasoani huonommin. Kesä-heinäkuun hyvän harjoittelukauden myötä kuntoni on taas noussut hyvälle tasolle. Peruslenkit ovat kulkeneet ihanan kevyesti, ja vihdoin sain hyvän fiiliksen ulosmitattua myös testijuoksussani.
Olin lähdössä kentälle viiden maissa illalla, mutta samaan hetkeen osui rankka sadekuuro. Hetken odottelin pahimman ryöpseen laantumista ja lähdin lopulta pienessä tihkusateessa verkkaamaan kohti kenttää. Kun asetin kenkäni 5000 metrin lähtöviivalle, ei kentällä näkynyt muita. Sade oli onneksi tauonnut.
Koska tiesin olevani hyvässä kunnossa, lähdin tavoittelemaan ennätysvauhtiani. Pari vuotta sitten juoksemassani testijuoksussa olin juossut 1.42-kierroksia. Ensimmäinen ratakierros meni selvästi kovempaa, joten hidastin vähän tahtia. Samalla vakionopeudensäädin kytkeytyi automaattisesti päälle. Tarkasti nakuttelin kierroksia tavoitetahtiin. Vauhti oli minulle alusta lähtien kovantuntuista. Puuskutin äänekkäästi ja kädet puutuivat. Kolmessa kilometrissä olin jo niin uupunut, etten millään uskonut jaksavani maaliin saakka. Viimeiset viisi kierrosta oli pilkottava osiin. Ensimmäiset kaksi kuittasin kankeilla jaloillani. Sitten puoli kierrosta lisää, jotta neljä kilometriä täyttyisi. Viimeiset kaksi kierrosta painoin väkinäisesti hammasta purren ja vinkuvasti puuskuttaen. Minkäänlaista loppukiriä ei enää irronnut, mutta olen edelleen hämmästynyt, että vauhti oli loppua kohti jopa hitusen noussut. Kaikkeni annoin, ja maaliviivan jälkeen lakosin radalle makaamaan. Vasta usean minuutin kuluttua jaksoin vilkaista kelloani, joka näytti loppuajaksi 21:07. Paransin ennätystäni 10 sekuntia. Keskitahdiksi muodostui 4.13 min./km.
Loppuverkan aikana sade taas yltyi, mutta se ei onnellista ennätysjuoksijaa haitannut tippaakaan.
Kommentit
Lähetä kommentti