Juoksulenkit ovat viime aikoina kulkeneet erittäin hyvin, joten odotin innolla syksyn ensimmäistä kilpailua. Viime viikonloppuna olisi ollut tarjolla Ruotsi-ottelun yhteydessä juostu katukymppi, johon sai osallistua kuka tahansa. Olisi varmasti ollut huikeata päästä nauttimaan ottelun huumasta samalla reitillä yhdessä maajoukkuejuoksijoiden kanssa. Tapahtuman korkean hinnan vuoksi lähdin kuitenkin mieluummin mukaan Elimäellä järjestettyyn Pentin hölkkään. Lähialueen kisaa puolsivat myös kilpailun ajankohta perjantai-iltana, lyhyt ajomatka sekä reitin pituus. Oli kiva aloittaa kisakausi lyhyellä, reilun neljän kilometrin, pyrähdyksellä.
Pentin hölkkään voivat osallistuja sekä juoksijat että kävelijät. Virallinen aika otetaan vain juoksijoille, joten kävelijät lähtevät usein matkaan jo ennen virallista lähtölaukausta. Tapahtuman lopuksi kaikkien osallistujien kesken arvotaan tuotepalkintoja. Tänä vuonna etenkin juoksijoita oli mukana harmillisen vähän. Naisia asettui viivalle vain kolme, ja kaikkiaan meitä juoksijoita oli alle kaksikymmentä. Melkoisen yksin sai reitillä siis painella. Siinä mielessä ottelukymppi olisi varmasti ollut elämyksellisempi.
Sää oli syksyn juoksutapahtumalle erinomainen: +10 astetta, puolipilvistä. Melko kova tuuli tosin puhalteli ajoittain. Lähdin matkaan luottavaisena omasta kunnostani. Ensimmäisen kilometrin asvaltilla kuvittelin meneväni kovaa, mutta silti tuntui, että kovin hitaasti etenin, koska kärki ampaisi karkuun heti alkumetreillä. Peesiin ei tietenkään voinut edes yrittää, joten tyydyin omaan vauhtiini ja omaan yksinäisyyteeni, sillä kanssani saman vauhtista juoksijaa ei tällä kertaa kilpailussa mukana ollut. Ensimmäinen kilometrini kulki hienosti aikaan 4.08. Sen jälkeen reitti jatkui hiekkatiellä. Ohittelin aiemmin matkaan lähteneitä kävelijöitä, mutta muuten etenin edelleen yksin. En kokenut sitä ongelmaksi matkan lyhyyden vuoksi. Toinen kilometri kulki aikaan 4.18 ja kolmas 4.15.
Hiekkatielenkin jälkeen reitti palasi alun asvaltille. Olin jakanut voimani ilmeisen hyvin, sillä tällä kertaa loppusuorakaan ei tuntunut liian pitkältä. Viimeisen 50 metrin aikana kiristin vielä vauhtini äärimmilleen, sillä tiesin, että minulla oli mahdollisuus hyvään aikaan. Ja sekuntipeliksihän se lopulta meni, mutta onneksi sekunnit olivat puolellani. Loppuaikani noin 4,2 kilometrin matkalla oli 17.59. Se on kolme sekuntia parempi kuin kaksi vuotta sitten juoksemani edellinen ennätys. Kuntoni on siis todellakin kohdillaan.
Kommentit
Lähetä kommentti