Juoksin lauantaina talven ensimmäisen testijuoksuni Vantaan maantiejuoksucupissa. Edellisen kerran olin juossut kilpaa marraskuussa. Kisapäivää edeltävänä yönä Suomen yli pyyhkäisi lumisadealue, joten toive sulasta alustasta ei toteutunut. Talvinen keli karsi selvästi osallistujia: jo (olemattomista) vessajonoista huomasi, ettei juoksijoita ole mukana läheskään yhtä paljon kuin marraskuussa. Tuloksista laskin, että osallistujia oli kaikilla matkoilla yhteensä 140. Kympille heistä lähti 89.
Olin tammikuisen flunssan jälkeen saanut alle hyviä harjoitusviikkoja, ja juoksu oli kulkenut tavanomaisen mallikkaasti. Sen sijaan kilpailua edeltävänä torstaina juoksemani reipasvauhtinen pätkä tuntui raskaalta. Tavoitteenani oli juosta kilometri 4.30:een, mutta käytin siihen 15 sekuntia enemmän. Vauhti tuntui silti todella työläältä. En silti vielä huolestunut, sillä olen aiemminkin juossut kilpailussa hyvin, vaikka kenraali on sujunut huonosti.
Starttihetkellä lämpömittari oli nollassa ja juostessa tarkeni hyvin ohuilla trikoilla ja pitkähihaisella puserolla. Jalkaani olin valinnut kesäkelin tossut, sillä alusta ei ollut jäinen. Sen sijaan irtolumi teki siitä lipsuvan. Onneksi aura-auto oli ehtinyt reitillä kulkea.
Lähdin matkaan omaa hyvältä tuntuvaa vauhtiani. Tällä kertaa se asettui ensimmäisen alamäkivoittoisen kilometrin jälkeen viiden minuutin tuntumaan. Hengitys tuntui alussa jokseenkin oudolta, mutta tasoittui onneksi melko pian. Samantasoisia juoksijoita riitti mukavasti ympärille vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta. Tiellä oli loskaista, mutta melko hyvin löysin tossujeni alle pitävää alustaa. Loppumatkasta oli muutaman kilometrin verran lumisempaa, jolloin eteneminen oli melkoisen lipsuvaa. Keskellä tietä olisi ollut sulaa, mutta siinä juokseminen ei olisi ollut turvallista, ja keskilinjan ylittäminen on kilpailun sääntöjenkin mukaan kiellettyä.
Etenin koko matkan tasaista vauhtia. Koska tahti oli itselleni normaalia kilpailuvauhtia selvästi hitaampaa, tuntui matkanteko siltä, kuin olisin ollut normaalilla sunnuntaihölkällä. Toki sykkeet ja rasitus olivat korkeammat, mutta missään vaiheessa ei tullut fiilistä, että olisin mukana kilpailussa. Viimeisillä kilometreilläkään ei ollut tarvetta taistella aikaa tai väsymystä vastaan. Kunhan hölköttelin maaliin asti. Kovempaakaan en silti olisi päässyt. Rennosti ainakaan. Maalissa kello pysähtyi nettoaikaan 50:34. Keskitahdiksi muodostui 5.03 min./km. Tulos on kuusi minuuttia hitaampi kuin marraskuussa samalla reitillä juoksemani.
Mistä itselleni huono tulos sitten johtuu? Kuuden minuutin eroa ei selitä keli eikä kilpailemattomuus. Reilun viiden minuutin kilometritahti on harjoituksissa ollut "helppoa, reipasta", joka ei ole suuremmin vielä hengästyttänyt. Garmin oli kyllä viikolla luonnehtinut harjoittelun tilaani rasittuneeksi. En kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota, koska treenit olivat kuitenkin kulkeneet normaalisti. En havainnut muutosta sykkeissä tai juoksutuntumassa. Iltaisin olen ollut normaalia väsyneempi, joten luultavasti kroppa on jonkinlaisessa väsymystilassa, vaikka se ei vielä harjoittelussa näkynytkään.
Eipä tässä auta muu, kuin seurata tilannetta ja kuunnella kropan tuntemuksia entistä herkemmin. Toivotaan, että kyseessä on nopeasti ohimenevä väsymys ja pääsen jatkamaan normaalisti valmistautumista Berliinin puolimaratonille. Kuukauden päästä testataan seuraavan kerran, miten juoksu kulkee maantiejuoksucupissa.
Kommentit
Lähetä kommentti