Berliinin puolimaraton oli toinen juoksutapahtuma, johon osallistuin ulkomailla. Vuonna 2013 juostun Tukholman maratonin jälkeen olen suosinut kotimaisia kilpailuja niiden helppouden ja halpuuden vuoksi. Koska tälle keväälle ei löytynyt Suomesta sopivaa puolikasta, päätin hakea uusia elämyksiä ulkomailta. Ja se kannatti: Berliinin puolikas oli huikean hieno kokemus!
Lensin Berliiniin kilpailua edeltävänä päivänä. Pikaisen ruokailun ja hotellille kirjautumisen jälkeen lähdin hakemaan osallistumismateriaaleja Tempelhofin vanhalta lentoasemalta. Mukana piti olla sähköpostiin tullut lähtölupa sekä henkilöllisyystodistus. Koska ruuhkaa ei ollut, sain numerolapun ja kenkään kiinnitettävän ajanottochipin nopeasti. Ranteeseen kiinnitettiin punainen osallistujanauha, jota näyttämällä pääsi aamulla tapahtuma-alueelle. Muutoin koin expon jokseenkin turhaksi, koska minulla ei ollut tarvetta uusille urheiluvaatteille tai kelloille. Turhaa matkustamista ja turhia askeleita. Mitään ilmaisnäytteitä messuilla ei jaettu.
Hotelliltani oli parin kilometrin matka lähtöalueelle. Heti ulko-ovelta saattoi kilpailupäivän aamuna lähteä seuraamaan osallistujien muodostamaa letkaa. Yritin hyödyntää siirtymää ottamalla hölkkäaskelia, mutta vauhti oli lähinnä töpöttelyä suuren ihmismassan vuoksi. Lopulta tein alkuverkan ja venyttelyt läheisessä puistossa. En ollut etukäteen tajunnut, että tapahtuma-alueen portilta oli melkoisen pitkä matka lähtökarsinaan. Siinä meinasi jo tulla pienoinen paniikki, ehdinkö edes ajoissa viivalle. Juoksuksi oli pistettävä monen muun mattimyöhäisen kanssa. Vauhdissa kiskoin päältäni kuluneita trikoita ja collegea, jotka saattoi lähdössä kätevästi jättää järjestäjien niille varaamiin laatikoihin. Lopulta olin lähtöalueella muutamaa minuuttia ennen starttia. Lähtöryhmäni c starttasi yhdessä a- ja b-ryhmän kanssa kello 10.05. Lähtölaukauksesta kesti kuitenkin kahdeksan minuuttia ennen kuin pääsin matkaan. Hetken sain siis hengähtää. Lähtöä odotellessa oloni oli rauhallinen, sillä minulla ei sinällään ollut suuria aikatavoitteita. Harjoitteluni oli alkuvuodesta ollut osin rikkonainen.
Kun lopulta sain ylittää lähtöviivan, aukesi edessäni leveä baana, eikä ruuhkasta ollut tietoakaan. Pääsin hyvin starttaamaan omaa vauhtiani. Yleisöä oli heti ensimmäisessä kurvissa runsaasti kannustamassa. Ensimmäiset viisi kilometriä juoksuni tuntui hiukan kankealta, mutta sen jälkeen askel lähti mukavasti rullaamaan. Juoksin pääasiassa tien vasenta reunaa, sillä sain jatkuvasti ohitella muita. Keskellä tunsin usein jääväni sumppuun. Kuuden asteen lämpötilassa sortsit ja t-paita osoittautuivat hyväksi vaatevalinnaksi.
Juoksuni tuntui vain paranevan loppua kohti. Ei ihan ennätysvauhtia, mutta erittäin vahvaa ja nautittavaa. Vauhtini oli loppua kohti nousujohteinen. Viimeisillä viidellä kilometrilläkin tuntui, että voimia oli hyvin jäljellä. Oikeastaan koko matkan sain ohitella edellä meneviä, mistä sai tietysti lisää virtaa. Lisäksi ihmisten kannustus ja ennalta tuntematon reitti auttoivat. Koska reitti ei ollut ennalta tuttu, en osannut mielessäni panikoida, kuinka monta käännöstä tai pitkää suoraa on vielä edessä. Suomessa on eräänkin kerran tullut tahkottua loputonta suoraa teollisuusalueella, jossa ei ole kannustusta eikä välttämättä juuri kanssakilpailijoitakaan näkynyt. Berliinin reitillä oli myös useita bändejä siivittämässä menoa.
Yritin bongailla reitin varrelta Suomen lippuja, mutta en nähnyt yhtäkään. Muut Pohjoismaat olivat kyllä hyvin edustettuina. Tuloksista katsoin, että kilpailussa oli mukana 72 suomalaista juoksijaa. Omalla nimelläni sain useaan otteeseen kannustusta. Reitin varrella oli neljä juomapistettä, joissa tarjoiltiin vettä, urheilujuomaa ja teetä. Lisäksi loppupuolella olisi saanut hörpätä kokista.
Hieno hetki oli juosta maaliin Brandenburgin portin läpi. Nostin käteni ylös voiton merkiksi. Loppuaikaani en lopulta edes katsonut, sillä olin juoksuuni joka tapauksessa tyytyväinen. Otin vastaan mitalin ja nautin maalissa tarjotusta alkoholittomasta oluesta ja banaanista. Ylleni kiedoin järjestäjän tarjoaman muovisen viitan, mutta siitä huolimatta minulle ehti tulla vilu ennen kuin ehdin takaisin hotellille. Loppuaikani, 1:39:58, tarkastin virallisista tuloksista vasta hotellilla. Olen aikaani todella tyytyväinen. Keskitahdiksi muodostui 4.45 min./km. Harvemmin olen kellottanut negatiivista splittia.
Voin lämpimästi suositella Berliinin puolimaratonia. Järjestelyt toimivat hienosti, ja reitti oli tasainen ja nopea. Vaikka juoksijoita oli ilmoittautunut mukaan kaikkinensa 35 000, oli kaduilla hyvin tilaa juosta omaa vauhtia. Katsojien ja kanssakilpailijoiden luoma tunnelma oli huikea. Ilmoittautumisen kanssa kannattaa olla ajoissa. Tämän vuoden tapahtuma myytiin loppuun tammikuun puolivälissä.
Kommentit
Lähetä kommentti