Keväiseen juoksutapahtumaan ilmoittautuessa ei koskaan etukäteen tiedä, millainen sää kisapäivälle osuu. Kevään oikukkuuden on huomannut hyvin perinteisesti huhtikuun lopulla järjestettävässä Suijankoskenjuoksussa. Jonain vuonna on hikoiltu yli 20 asteen lämmössä, kun taas tänä vuonna elohopea oli vain muutaman asteen nollan yläpuolella. Ennuste povasi vielä kilpailua edeltävänä päivänä poutaa ja seitsemää plusastetta. Lopulta mittari ei kuitenkaan noussut kuin neljään. Iltapäivän sade sentään ehti väistyä. Siirryin silti lähtöviivalle rohkeasti t-paidassa ja shortseissa. En sentään ollut ainut niin vähissä vaatteissa, mutta ohuet hihat eivät luultavasti olisi olleet liikaa, vaikka juostessa lämmin tulikin.
Tämän vuoden tapahtumaan oli ilmoittautunut mukaan 56 juoksijaa. Heistä 20 oli lapsia, jotka kiersivät oman lyhyemmän reittinsä. Ehdottomasti olisi viivalle mahtunut enemmänkin porukkaa, mutta onneksi en joutunut yksin matkaa taivaltamaan. Kiihdytin lähdöstä reippaaseen alkuvauhtiin, ja juoksuni tuntui alusta lähtien oikein hyvältä. Ensimmäinen kilometri kulki aikaan 4.29 ja toinen 4.37.
Kahden kilometrin kohdalla tuttu kilpakumppani pyrki ohitseni, joten ilmoitin liittyväni hänen peesiinsä. Tasaista 4.30-vauhtia painelimme peräkanaa hiekkatien loppuun saakka. Puhaltelimme mukavasti jo molemmat. Takaisin asvaltille käännyttäessä edellemme siirtyi N17-sarjan juoksija, joten peesaajani kehotti minua ottamaan uuden selän seurattavaksi. Puuskutin siinä vaiheessa jo selvästi, mutta pysyin helposti peesissä. Kunnes viimeisen kilometrin aikana hän pinkoi karkuun. Melkoisen helposti häneltä vauhtia vielä lopussa irtosi, sillä maalissa hän oli lopulta 18 sekuntia minua ennen. Oma viimeinen kilometrini kulki kuitenkin aikaan 4.17. Taisi osallistuminen olla hänelle vain matalasykkeinen vk-lenkki.
 |
| Perinteisen kylähölkän tunnuksena kankaiset, nauhoin solmittavat numerolaput. |
Loppuaikani 6,2 kilometrin reitillä oli 27:07, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.28 min./km. Olisin toivonut vähän reippaampia kilometritahteja näin lyhyeen kilpailuun, mutta toisaalta suoritus on hyvin linjassaan edellisvuosiin verrattuna. Olen juossut nyt lähes saman ajan kolmena viimeisenä osallistumiskertana. Ennätykseni 26:24 on jo kuuden vuoden takaa.
Omaa juoksuvauhtiani enemmän olen huolestunut näiden perinteisten kylähölkkien tulevaisuudesta. Talkoolaiset eläköityvät kovaa vauhtia, eikä uusia tekijöitä tahdo löytyä. Juoksijoiden määräkin oli huolestuttavasti romahtanut. Ennen koronaa osallistujamäärissä päästiin Suijankoskellakin yli sadan. Juoksijoiden vähyys näkyy etenkin lasten sarjoissa. Aikuisistakin mukana ovat lähinnä ne kovimmat menijät.
Kommentit
Lähetä kommentti