Kyllähän kelpaa juoksijan juoksennella, kun marraskuun puolivälissä lämpömittari näyttää kymmentä plusastetta. Sortseissa ja t-paidassa osallistuin lauantaina Vantaan Maantiejuoksucupin ensimmäiseen osakilpailuun.
Talvijuoksusarjat toimivat loistavina harjoituksina. Oman kunnon kehittymistä pystyy seuraamaan säännöllisesti samalla reitillä. Keliolosuhteet saattavat tosin vaihdella paljonkin, joten tulokset eivät aina ole täysin vertailukelpoisia. Erittäin hyvän kovan harjoituksen niistä aina saa, sillä lappu rinnassa jalka nousee paljon rivakammin kuin omissa testijuoksuissa. Vantaalla järjestetään talvikauden aikana yhteensä viisi osakilpailua kuukauden välein.
Olen harjoitellut juoksutaukoni jälkeen säännöllisesti yhdeksän viikon ajan. Kuukausi sitten juoksin ensimmäisen kympin kilpailuni yli vuoden tauon jälkeen. Pukinmäessä juoksu kulki erittäin kevyesti, ja yllätyin positiivisesti hyvästä 46.05 minuutin loppuajasta. Koska harjoittelu on sen jälkeen sujunut nousujohteisesti, toivoin pystyväni Vantaalla parantamaan aikaani.
Hain kilpailunumeroni tuntia ennen starttia ja lähdin saman tien alkuverkalle. Tuuli tuntui alkuun kylmältä, mutta nopeasti kroppa liikkuessa lämpeni. Jalat eivät olleet yhtä keveät kuin edellisessä kilpailussa, mutta tuntuma oli silti ihan hyvä.
Maantiejuoksucupin ensimmäiseen osakilpailuun osallistui yhteensä 338 juoksijaa. Osa juoksi vitosen, osa kympin. Lapsille oli lisäksi tarjolla omat lyhyemmät matkat. Mukana oli taas ihan Suomen kärkijuoksijoita. Naisten kymmenen kilometrin matkan voitti Laura Manninen ajalla 36.10. Miehistä nopein oli Mika Kotiranta ajalla 30.47. Kärki tuli minua tutusti vastaan neljän kilometrin kohdalla. He olivat jo ehtineet käydä puolivälin käännöspisteellä.
Juoksin ensimmäisen alamäkivoittoisen kilometrin neljään ja puoleen minuuttiin. Sen jälkeen vakionopeudensäädin kytkeytyi päälle, ja etenin erittäin tasaisesti 4.38-4.40:n kilometrivauhdeilla. Paluumatkalla voimia oli hyvin jäljellä, joten kuvittelin, että vauhtini olisi ollut aiempaa nopeampaa, mutta niin vain kello kilautteli samoja väliaikoja jokaisella kilometritolpalla. Pieni loppukiri sentään irtosi viimeisellä kilometrillä.
Loppuaikani oli 46:20, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.38 min./km. Sitähän se kello tasaisesti matkan varrella näytti. Alkuun olin vähän pettynyt, etten pystynyt parempaan aikaan, mutta lopultahan ajalla ei tässä vaiheessa kautta ole niin väliä. Pääasia, että juoksu tuntui hyvältä ja sain pidettyä vauhdin tasaisena loppuun asti. En mitenkään kevennellyt kilpailua varten, vaan se toimi määräviikon kovana harjoituksena.
Kommentit
Lähetä kommentti