Ensimmäinen hallikauteni huipentui Suomen Aikuisurheilijoiden (SAUL) SM-kilpailuihin Tampereella. Lauantaina osallistuin 1500 metrille, ja sunnuntaina vuorossa oli kolme tonnia. Molemmilta matkoilta olin kellottanut pohja-ajat muutama viikko aiemmin Helsy-halleissa. Tavoitteenani oli juosta uudet ennätykset.
Tein lauantaiaamuna pienen herättelylenkin, joka kulki melko tahmeasti. Pysyin onneksi melko luottavaisena kisakuntoni suhteen, sillä olin saanut harjoitella koko talven terveenä, ja askel oli edeltävinä viikkoina tuntunut treeneissä mukavan kevyeltä.
Pirkkahalli osoittautui oivalliseksi tapahtumapaikaksi. Isossa katsomossa oli hyvin tilaa, ja pihalta löytyi ilmaisia parkkipaikkoja. 300 metrin rataakin oli helpompi juosta kuin Helsy-hallien kaarteista kallistuvaa. Löysin paikkani katsomosta oman seurani lipun alta ja vaihdoin kuulumiset tuttujen kanssa.
Alkuverkalle lähdin ulos, jossa tiet olivatkin yllättävän liukkaat. Sain silti hyvin juostua kilometrin vk-pätkän kevyen hölköttelyn päätteeksi. Sisälle siirryin tekemään koordinaatioita, jalkojen heilutteluita ja lyhyitä spurtteja. Tuntuma oli jo aamuista parempi.
Suuren urheilutapahtuman tyyliin osallistujien piti saapua calling-alueelle 20 minuuttia ennen starttia. Numerolappukin piti kiinnittää sekä eteen että taakse. Callingista meidän ohjattiin yhtenä joukkona lähtöalueelle.
N45-sarjassa oli mukana seitsemän kilpailijaa. Samaan aikaan matkaan lähtivät myös kahden muun ikäluokan osallistujat. Tuttuun tapaan meidät huudettiin nimeltä, ja asetuimme viivan taakse oikeaan ratajärjestykseen. Minä sijoituin radalle neljä.
Jäin alkukiihdytyksessä hieman sumppuun, enkä päässyt niin eteen letkassa kuin olin toivonut. Sisärataa pääsin sentään hyvin etenemään. Olin Helsy-halleissa juossut 1500 metriä aikaan 5.48. Tavoitteenani oli 300 metrin radalla juosta alle 70 sekunnin kierroksia. Juoksu tuntui alusta lähtien hyvältä, joten niin vain osoittautui aamulenkin tahmeus turhaksi huoleksi.
Pääsin mukaan sopivan vauhtiseen porukkaan, ja ensimmäisen kierroksen täyttyessä järjestäjän kellossa näkyivät numerot 1.07. Juurikin suunnitelmani mukaisesti. Jatkoin matkaani kolmen juoksijan letkassa. Kaksi seuraavaa kierrosta kulkivat ajassa 1.09 ja 1.11. Tunsin itsekin, että vauhti hidastui, joten takasuoralla lähdin rohkeasti ohi.
Voimia oli vielä hyvin jäljellä, eikä viiden kierroksen matka tuntunut missään vaiheessa liian tiukalta. Neljäs kierros kulki taas samaan tahtiin kuin ensimmäinen, ja viimeisellä sain kiristettyä vielä useita sekunteja.
Erittäin tyytyväisenä saavuin maaliin ajassa 5.36,72. Aiempi ennätykseni parani 12 sekuntia. Keskitahdiksi muodostui 3.44 min./km. Niin sitä vaan keventelyjen myötä kropasta irtoaa yllättävän kovia vauhteja.
Kuiva sisäilma otti taas kurkkuun, mutta yskin selvästi vähemmän kuin aiemman hallikisani jälkeen. Juhlafiiliksellä siirryin hotelliin, jossa sain nukuttua oikein hyvin, vaikka mieli pitkään ylikierroksilla hienon juoksun jälkeen kävikin.
Kommentit
Lähetä kommentti