Kun uusi valmentajani syksyllä ehdotti minulle hallikautta, lupasin lähteä mukaan, jos hän siihen mennessä taikoo minut kisakuntoon. Ostin elämäni ensimmäiset piikkarit ja merkitsin kalenteriini ylös SAUL:in SM-hallit helmikuun lopussa.
Syksyn peruskuntokaudella nostin progressiivisesti kilometrimäärää aina joulukuun loppuun saakka. Vuodenvaihteen jälkeen viikoittaiset kilometrimäärät laskivat, mutta harjoitteluun käytetty aika pysyi ennallaan. Juoksin paljon matolla ja sisäradalla, jotta sain vauhdit helpommin pidettyä vaadittuina. Pk-lenkit juoksin edelleen ulkona.
Vaikka treeneissä kertyi aiempaa vähemmän kilometrejä, veivät ne ajallisesti paljon. Yksi kova vetoharjoitus alku- ja loppuverkkoineen sekä valmistavine venyttelyineen kesti tyypillisesti puolitoista tuntia. Päälle kertyi vielä ajomatkat naapurikaupungin hallille.
Ohjelmaani sisältyi sekä vauhti- että maksimikestävyysalueella tehtäviä vetoja. Vk-vedot ovat aina olleet suosikkejani. Niissä saa painella selvästi pk-tasoa kovempaa, mutta tunne on edelleen helppo. Kuntoni kasvaessa olen oppinut pitämään myös mk-treeneistä, vaikka ne yleensä etukäteen vähän hirvittävätkin. Sain onneksi tehdä suurimman osan niistä tutun valmennusporukan mukana. Letkassa juostessa maksimikaan ei tuntunut ylivoimaiselta. Vielä kun saa hallissa valojäniksen keulaan, on tasainen vauhtikin taattu. Omatoimisesti tulee helposti aloitettua ihan liian rivakasti, mikä saattaa helposti pilata koko harjoituksen.
Koska en ollut koskaan aiemmin osallistunut halli- enkä ratakilpailuun, otin ohjelmaani kaksi harjoituskilpailua. Helsy-halleissa sain tuntumaa kisakäytänteisiin, matkavauhtiin sekä kuivaan sisäilmaan. On paljon helpompaa osallistua, kun kilpailuun liittyvät rutiinit ovat tuttuja. Huomasin myös, että tavallinen kuntoilija voi rohkeasti olla mukana samassa kisassa Suomen kärkijuoksijoiden joukossa.
Ensimmäinen hallikauteni oli erittäin onnistunut. Sain harjoitella terveenä, enkä joutunut muistakaan syistä tinkimään harjoittelustani. SAUL:in kisoissa sain asettua lähtöviivalle melkoisen varmana kunnostani. 12 minuutin alitus kolmella tuhannella metrillä oli palkitsevaa. Kova, mutta nautinnollinen työ tuotti huikean tuloksen.
Aion ehdottomasti sisällyttää hallikauden ohjelmaani myös ensi vuonna. Ennätysten tekeminen ei ehkä ole helppoa, mutta harjoituksellisesti se tuo mukavaa vaihtelua. Eniten juoksuharrastuksessani nautin perustekemisestä: kun askel on treeneissä kevyt ja syke pysyy aiempaa matalammalla. Kilpailut toimivat kivana bonuksena.
Jos jotain saisin toivoa, haluaisin nähdä enemmän kaltaisiani kuntoilijoita hallikauden kisoissa. Miten osallistumiskynnystä saataisiin laskettua, jotta kilpailua syntyisi myös kärkijuoksijoiden takana? Kehotan rohkeasti muitakin haastamaan omia rajojaan ja juoksemaan välillä epämukavuusalueellaan. Ei minultakaan todellisia mailerin geenejä löydy, mutta omia ennätyksiäni pystyn rikkomaan. Pk-lenkkejä sekä kympin ja puolikkaan kisoja saan loppuvuoden tahkota riittämiin.
Kommentit
Lähetä kommentti