Kevätkymppi Helsingissä

Helsinki Spring Marathon - kympin lähtö - kuva: Petteri Jokela

Osallistuin sunnuntaina kevään ensimmäiseen maantiejuoksukilpailuuni. Valitsin Helsinki Spring Marathonin matkavalikoimasta kympin, joka toimi samalla hyvänä testikisana ennen huhtikuun lopun puolimaratonia. Lähtö tapahtui Pukinmäen urheilupuistosta klo 12.20, ja osallistujia kymmenen kilometrin matkalla oli 169. Sää oli mukavan aurinkoinen, lämpötila yhdeksän asteen kieppeillä.

Kisa-alueelle oli mukava saapua, kun heti numeroa noutaessa törmäsin tuttuihin valmennuskavereihin. Alkuverkallekaan ei tarvinnut yksin lähteä. Ennen starttia ehdin vaihtaa ajatuksia myös useamman sometutun kanssa.

Valmentajani oli aamulla laittanut minulle arvion sopivasta kilpailuvauhdista. Tsempit tulivat tarpeeseen, mutta ohjeen jätin noudattamatta. En koskaan lähde matkaan kello kädessä, vaan etenen sillä hetkellä sopivalta tuntuvaa vauhtia. Kilometrin vaihtuessa vilkaisen, mihin aikaan mentiin. En yritä väkisin puskea tiettyä vauhtia, enkä toisaalta turhia hidastelekaan, jos tossu tuntuu olevan syönnillään. Tällä kertaa säntäsin varsin terävästi matkaan. Ensimmäinen kilometri taittui aikaan 4.16, joka oli selvästi valmentajan arviota kovempaa. 

Kuva: Petteri Jokela

Seuraavilla kilometreillä vauhtini selvästi hidastui. Liekö poukkoilevalla vauhdinjaollani ollut osuutensa siihen, että päädyin melko nopeasti etenemään yksin. Peltoaukean pitkällä suoralla puhalsi melkoinen vastatuuli, joka hidasti selvästi menoani. Neljäs (4.40) ja viides (4.45) kilometri olivat selkeästi kilpailuni hitaimmat, ja siinä vaiheessa olin kadottaa intoni koko juoksuun. En yleensä nauti kympin matkalla juotavaa, mutta nyt nappasin juomapisteeltä mukillisen urheilujuomaa. Kenties se auttoi ainakin henkisesti, sillä sain palautettua kilometrivauhtini neljään ja puoleen minuuttiin. Askel alkoi taas tuntua mukavan vetävältä, vaikka edelleen taivalsinkin omassa yksinäisyydessäni. Joitakin maratoonareita loppumatkasta ohitin.

Kilometrit tuntuivat sunnuntaina pitkiltä. Mielessäni laskeskelin, millaiseen loppuaikaan päädyn. Kuvittelin vauhtini hidastuvan loppua kohti, mutta todellisuudessa juoksin toisen puolikkaan kovempaa kuin ensimmäisen. Viimeisellä kilometrillä jaksoin vielä rutistaa selvästi pois sekunteja. Loppuaikani kymmenen kilometrin matkalla oli 44:45. Keskitahdiksi muodostui 4.28 min./km. Olen tulokseeni erittäin tyytyväinen. En kuitenkaan ihan joka kisassa 45 minuuttia alita.

Hitusen minun jälkeeni maaliin juoksi Seija Nurmi. Hän kellotti 70-vuotiaiden uuden Suomen ennätyksen 45:50. Huikeaa! Toivon, että itsekin olisin vielä seitsemänkymppisenä yhtä kovassa kunnossa. En toki yhtä hurjia aikoja tule juoksemaan, mutta että pystyisin vielä silloinkin osallistumaan juoksukilpailuihin omalla tasollani.