Suomen Aikuisurheiluliiton Lahden SM-kisojen toisena lajinani osallistuin 1 500 metrin kilpailuun. Pahin jännitys oli karissut edellisen päivän viiden tonnin juoksussa. Minulla ei myöskään ollut suuria odotuksia tuloksen suhteen. 1 500 metriä oli vain lisälaji. Oli mielenkiintoista selvittää, miten juoksu kulkee kahtena peräkkäisenä kisapäivänä.
Kävin 5 000 metrin kilpailun jälkeen melkoisilla kierroksilla loppupäivän. Unikaan ei meinannut illalla tulla silmään. Heräsin silti sunnuntaina pirteänä uuteen kisa-aamuun, ja alkuverryttelyssä sain ilokseni todeta, että jalat tuntuivat varsin kevyiltä. Odottavaisena siirryin 20 minuuttia ennen starttia call roomiin, josta meidät ohjattiin kentälle kolmensadan metrin kohdalla sijaitsevalle lähtöpaikalle. Vaihdoin piikkarit jalkaani ja tein pari avaavaa vetoa. Valmentajani ohjeisti lähtemään rohkeasti liikkeelle: "Enkkaahan tästä lähdetään hakemaan. Juokset 22 sekunnin satasia." Naureskelin hänen puheilleen. En millään kykenisi eilisen kilpailun jäljiltä mihinkään ennätysvauhteihin.
Meitä oli lähdössä yhteensä yksitoista naista kahdesta eri ikäsarjasta. Edessä oli vajaan neljän kierroksen tiukka otatus. Minut oli sijoitettu lähdössä ulommaiselle radalle, josta pääsin hyvin kiihdyttämään ja hakemaan oman paikkani letkassa. Juoksu tuntui alusta lähtien oikein hyvälle. Ensimmäistä kertaa etusuoralle kaarrettaessa ihmettelin, miten olen edelleen kärjen tuntumassa. Muut taisivat lähteä taistelemaan vain sijoituksista. Maaliviivan kohdalla järjestäjän kello näytti 66 sekuntia, täsmälleen valmentajan ohjeistuksen mukaisesti.
Päädyin juoksemaan edessäni olevan naisen peesiin. Vauhti ilmeisimmin hidastui, koska toisen kierroksen täyttyessä valmentajani rohkaisi ohitukseen. Kiristin tahtiani. Tajusin, että 1 500 metriä onkin verrattain lyhyt matka. Kierros ennen maalia minulla tuntui olevan voimia ihan liikaa. Pingoin takasuoralla minkä jaloistani pääsin. Lähes sekosin rytmissäni, kun yritin tavoittaa edellä menevää selkää.
Maalissa kello pysähtyi aikaan 5.34,93. Haukoin henkeäni ja ihmettelin, kuinka hienosti juoksu kulki. Olisi vain pitänyt luottaa valmentajaan. Alitin helmikuussa hallissa juoksemani ennätyksen vajaalla kahdella sekunnilla. Kilometritahdiksi muodostui 3.43 min./km. Sarjassani sijoituin sijalle 5/6.
Ratakilpailut ovat tuoneet valtavasti piristystä juoksuharrastukseeni. Vuosia sitten olen todennut, etten osallistu alle kymmenen kilometrin kilpailuihin, koska en ole "mikään pikajuoksija". Niin se mieli muuttuu. Itseään voi hienosti haastaa myös lyhyemmillä matkoilla ja tavoitella hyviä tuloksia omalla tasollaan. Eipähän ole harrastus pelkkää (puoli)maratonia.
Kommentit
Lähetä kommentti