Suomen Aikuisurheiluliiton yleisurheilun SM-kisat järjestettiin tänä kesänä Lahdessa. Liekö kotikisojen paine aiheuttanut sen, että jännitin osallistumistani selvästi normaalia enemmän. Kyseessä oli myös kesän pääkilpailuni, jossa toivoin pystyväni parhaimpaani.
Alkukesästä olin asettanut tavoitteekseni kymmenen kilometrin matkan, mutta lopulta päädyin kilpailemaan viidellä tonnilla ja tonnivitosella. Olin kesäkuussa juossut hyvän tuloksen ratakympillä, joten minulla oli enemmän nälkää lyhyemmille matkoille.
Lahden stadion ja sen ympäristö olivat minulle entuudestaan tuttuja, joten niiden tutkimiseen ei tarvinnut käyttää etukäteen aikaa. Auto parkkiin läheisen Messukeskuksen pihalle, kilpailunumeron haku sisäjuoksuradalta ja alkuverryttely Pikku-Veskun ympäri tapahtuivat rutiinilla. Ennen omaa starttia oli myös sopivasti aikaa istua katsomossa ja seurata muiden kisaamista. Nosta kyllä hattua erityisesti niille aikuisurheilijoille, jotka osallistuivat aitajuoksuun, seiväs- ja korkeushyppyyn tai kolmiloikkaan.
Omassa ikäsarjassani oli vain kolme osallistujaa, mutta onneksi samassa lähdössä juoksi myös muiden sarjojen kilpailijoita. Nauliinnuin heti startista tutun kilpakumppanin peesiin, sillä tiesin hänen juoksevan minulle sopivaa vauhtia. Haaveilin edelleen 21 minuutin alituksesta, mutta ihan siihen en vieläkään pystynyt.
Kilpailuni noudatti aika pitkälti samaa kaavaa kuin neljä viikkoa sitten Vaajakoskella. Ensimmäinen kilometri mentiin tasan tavoitevauhtia, mutta sen jälkeen tahti tasaisesti hidastui. Juoksu tuntui onneksi vähän helpommalta, eikä vauhtikaan hidastunut ihan yhtä paljon. Kolme ensimmäistä kilometriä kulkivat suhteellisen helpolla hengityksellä, mutta kahdella viimeisellä puuskutin jo kovaa. Juoksu teki taas sen verran tiukkaa, ettei kilpailusta jäänyt kovinkaan erityisiä muistikuvia. Hyvä Janna! -kannustukset kyllä kivasti korviini katsomosta kantautuivat, mutta muusta en juurikaan osaa sanoa. 50-sarjan voittanut Laura Manninen taisi ohittaa minut ainakin kahdella kierroksella.
Loppuaikani oli 21:09, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.14 min./km. Olen todella tyytyväinen ennätysjuoksuuni, vaikka uusi minuuttiraja ei vielä alittunutkaan. Palkinnoksi sain SM-hopeaa.
Tapahtuma-alueella tuli vastaan paljon tuttuja, joiden kanssa oli ilo vaihtaa kuulumisia. Nämä kohtaamiset tuovat ehdottomasti hienon lisämausteen osallistumiseen. Hienoa oli myös nähdä, miten eri yleisurheilulajit taittuvat tyylikkäästi vanhimmillakin osallistujilla. Syyskuussa 98 vuotta täyttävä Senni Sopanen näytti mallia juoksemalla satasen, työntämällä kuulaa ja hyppäämällä sekä pituutta että kolmiloikkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti