Osallistuin marraskuun puolivälissä Maantiejuoksucupin avaukseen Vantaalla. Kymmenen kilometrin matka kulki oikein hyvin, enkä juostessa sen kummemmin kiinnittänyt huomiota vähäisiin vasemman jalan tuntemuksiin. Sen sijaan loppuverkalle lähtiessä oireita ei enää voinut olla noteeraamatta. Tuntui kuin koko vasen lonkka olisi ollut jumissa. Juoksu oli lähinnä töpöttelyä. Kotimatkalla autoa ajaessa molempia jalkoja särki koko matkan.
Oireet tulivat täytenä yllätyksenä. Olin juossut koko kesän ja alkusyksyn täysin kivuitta. Olin jopa ääneen hehkuttanut, miten jalat tuntuvat ihanan vetreiltä. Mitään kiristyksiä ei tuntunut juostessa eikä venytellessä. Luulin hienosti selättäneeni aiemmat takareisivaivat.
Koska tuntemukset eivät helpottaneet, hakeuduin fysioterapeutin vastaanotolle. Tällä kertaa oireet sopivat Hamstring-tendinopatiaan eli takareiden jänteen ylikuormitustilaan. Kipua tuntuu takareidessä ja istuinkyhmyn alueella etenkin kovemmissa juoksuvauhdeissa sekä pitkään autossa istuessa. Lisäksi jalkani ovat todella jumissa. Hieroja sai jalat hierottua auki, mutta totesi, että niihin jäi "jännitys" päälle. Seuraavana aamuna jalat olivat taas yhtä jäykät kuin aiemmin. Jäykkyys on pahinta juurikin aamuisin.
Sain fysioterapeutilta takareittä vahvistavia isometrisiä ja eksentrisiä harjoitteita. Juoksu suositeltiin jättämään tauolle ja istumista tulee välttää mahdollisimman paljon. Tyrmistyin taas fysioterapeutin suhtautumisesta juoksuharrastukseen. Hän totesi, että positiivistahan tässä vaivassa on se, ettei se vaikuta millään tapaa arkeeni: aerobista kuntoa voi kehittää niin monella muullakin tavalla kuin juoksemalla. Olen vahvasti eri mieltä. Jos juoksuharrastuksella on suuri positiivinen vaikutus mielialaani ja onnellisuuteeni, on sillä valtava vaikutus myös arkeeni. Juoksuharrastus on minulle niin paljon muutakin kuin pelkkää aerobista liikuntaa.
Olen nyt kuntouttanut takareisiäni kuusi viikkoa. On vaikea arvioida, mikä sen vaikutus on ollut. Jalat ovat edelleen umpijumissa, mutta muutamissa testiliikkeissä kipua ei enää tunnu. Satunnaiset kevyet juoksulenkit ovat kulkeneet ilman oireita.
Tällä hetkellä toivon, että sataisi lisää lunta, jotta pääsisin hiihtämään. Enemmän toki toivon, että jalat tästä kuntoutuisivat ja saisin taas nauttia rakkaasta juoksuharrastuksestani.
Kommentit
Lähetä kommentti