Pitkäaikainen haaveeni toteutui lauantaina, kun sain juosta jäniksenä Helsinki Half Marathonilla. Nautin todella paljon juoksemisesta, mutta yhtä lailla muiden kannustamisesta. Jänistelyssä molemmat yhdistyivät hienosti.
Helsinki Half Marathonin tapahtumakeskus sijaitsi Meripuistossa, ja puolimaratonin lähtö oli jo kello 8.30. Kun aamuseitsemän aikaan suuntasin paikalle, oli kaupunki vielä melko hiljainen. Muutamaa puudelinulkoiluttajaa lukuun ottamatta vastaan tuli käytännössä vain juoksuvermeisiin pukeutuneita osallistujia. Heidän vanavedessään oli helppo löytää perille. Tapahtumaan oli ilmoittautunut yhteensä 5 000 juoksijaa.
Kävin kuuntelemassa jäniksille suunnatun infon ja sain sieltä mukaani lippurepun, johon oli painettu tavoiteaikani. Lähtökarsinaan siirryin hyvissä ajoin. Juostessa reppu ei haitannut menoani millään lailla. Voin ainakin todeta, että reitin varrella ei juurikaan tuullut. Pari kertaa puun oksat ottivat lippuun kiinni.
 |
| Pohjoisranta. Kuva: Aarni Holappa |
Olin jäniskolmikostamme selvästi innokkain ja kovaäänisin. Koen, että tasaisen vauhdin lisäksi jäniksen kuuluu myös tsempata ja pitää ääntä. Alussa olin itsekin ehkä turhan varovainen, mutta loppua kohti innostuin yhä enemmän. Kannustin juoksijoita lisäämään vauhtia, jos meno tuntui helpolta, tsemppasin ylämäissä ja hihkun jokaisen täyttyneen kilometrin kohdalla. Infosin myös tulevista juomapisteistä ja yritin varoittaa yllättäen eteen tulleista puomeista. Yhteen tosin itsekin varomattomuuttani melkein kompastuin. Taisin juuri siinä vaiheessa hehkuttaa puolivälin taittumista. Kiittelin myös reitin varrella olleita kannustajia, sillä tiedän itsekin, että kiitokset antavat energiaa myös heille.
Sää oli sopivan lämmin, ja matka taittui leppoisasti. Alppipuistossa, noin 14 kilometrin kohdalla, sade ryöpsähti hetkellisesti melko kovaksi. Iltalehti revitteli otsikossaan, kuinka artisti Ville Galle juoksi jäätävän tuloksen kammo-olosuhteissa. Jäniksenä koin tapahtuman kenties eri lailla kuin tosissaan omaa parastaan tavoittelevat juoksijat. Reitillä oli joitakin mäkiä, kapeikkoja ja vesilätäköitä, mutta itselleni helpossa vauhdissa ne eivät häirinneet minua millään tapaa. Oli hienoa juosta aamuisessa Helsingissä.
 |
| Homma hoidettu. Iloisena maalissa. Kuva: Aarni Holappa |
En osaa sanoa, kuinka moni mahtoi ryhmämme mukana juosta alusta asti, mutta koko matkan ajan ympärillämme riitti juoksijoita. Maalissa ja matkan varrella oli kiva vaihtaa ajatuksia. Parasta oli kuulla, kuinka erään nuoren miehen ensimmäinen puolikas oli kulkenut peesissämme hyvin ja intoa riitti suunnitella jo seuraavaa.
Voisin toteuttaa kaikki pitkikseni jänistellen. Rentoa, helppoa juoksua hyvässä seurassa. Juomahuoltokin hienosti toteutettuna. Ympärillä iloisia ihmisiä, hyvää juttuseuraa. Bonuksena saa kannustaa muita hyviin suorituksiin. Kiitos Helsinki Half Marathon, että sain olla mukana!
Kommentit
Lähetä kommentti