maanantai 12. syyskuuta 2016

Voimatonta menoa Lassen Hölkässä


Kisaraporttini lyhyesti: kaksi kilometriä kulki hyvin, kahdeksan seuraavaa olivat voimatonta raahustamista. Ohessa tarkempi kuvaus juoksustani.

Lasse Viren Hölkkä juostiin sunnuntaina kauniissa syyssäässä. Mittari näytti yli 20 astetta ja aurinko porotti täydeltä terältä. Varmasti yksi syksyn lämpimimmistä päivistä. Hiki alkoi valua jo alkuverryttelyn aikana.

Lasten kanssa hölköttelimme alkuverkan ja teimme yhdessä avaavia liikkeitä. Hyvältä tuntui vielä tässä vaiheessa. Puolimaratoonarit starttasivat varttia vaille yksi ja me kympin matkaajat tasalta.

Lasse Viren hölkkä -puolimaratonin lähtö
Lähdin tapani mukaisesti reippaasti matkaan. Juoksin alamäkeen mahdollisimman lennokkaasti ja annoin mäen viedä. Kaksi ensimmäistä kilometriä taittuivatkin kivasti 4.20-tahdilla. Sen jälkeen koneisto mystisesti hyytyi täysin. Vauhdin tasaantuessa, tai oikeastaan radikaalisti hidastuessa, juoksijoita alkoi valua ohitseni. Tätä jatkui koko loppumatkan, sillä oma vauhtini jatkoi hidastumistaan. Kolmas kilometri kulki aikaan 4.54, vaikka meno tuntui vielä ihan hyvältä. Kuudes kilometri painui jo yli vitoseen, eikä se sieltä enää alaspäin tullut. Voimia ei tuntunut olevan lainkaan.

Seitsemässä kilometrissä asfaltti vaihtui hiekkaan ja edessä oli pitkähkö ylämäki. Se imi viimeisetkin mehut ja mielessä kävi keskeyttäminen. Mutta mitäpä se olisi kolme kilometriä ennen maalia auttanut. Perille olisi pitänyt joka tapauksessa kävellä, joten nopeampaa pääsin pitämällä hölkkävauhdin päällä. Taistelutahto oli kadonnut jo ennen puoliväliä. Viimeiset kilometrit olivat kyllä kamalia. Kilometrivauhti oli pudonnut 5.30:een. Loppusuoralla sentään irtosi helposti loppukiri, mikä kertoo siitä, että ihan kaikkea ei oltu pistetty aiemmin peliin.

Lasse Viren hölkkä - kympin lähtö
Matkaa kertyi 10,3 km, ja loppuaikani 51:19. Keskivauhti 4.58 min./km. Maalissa mieli oli silti hyvä. Maistuupahan seuraava onnistunut suoritus taas sitäkin paremmalta.

Mikä sitten selittää tämän totaalisen jumituksen? Flunssa ehkä vielä painoi kropassa. Lisäksi nestehuolto epäonnistui täysin. En osannut varautua näin lämpimään säähän, joten tankkaus jäi vähäiseksi. Matkalla oli janoinen olo ja pientä vilunväristystäkin. Tai sitten tänään vain oli huono päivä. Reitin mäkisyyttä en syytä.

Lasse Virén
Kotona tuli lasten kanssa vielä keskusteltua siitä, kuka se Lasse Virén oikein onkaan. Youtubesta oli kätevä näyttää Münchenin olympialaisten kuuluisa kaatumisjuoksu vuodelta 1972.

p.s. Tämä oli 43. Lassen Hölkkä. Maaliin saapui ainakin yksi juoksija, joka oli osallistunut niihin kaikkiin. Siinäpä tavoitetta. Kunnossa kaiken ikää!

2 kommenttia

  1. Hienosti taistelit maaliin, ja hurjan kovaa vauhtia pistelit ne viimeiset kahdeksan kilometriä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa tällainen taistelujuoksu. Ja pidän kyllä loppuaikaa ihan hyvänä, vaikkei se tämänhetkisten tavoitteiden kanssa ihan mätsääkään. :)

      Poista

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall