Suijankoskenjuoksu 2017

Suijankoskenjuoksu järjestettiin eilen Sippolan maalaismaisemissa. Aikuisten 6,2 kilometrin reitillä juostiin sekä asfaltilla että hiekkateillä. Lämpömittari näytti kuutta plusastetta, ja tuuli puhalsi ainakin lähtöä odotellessa melko kylmästikin. Automatkalla vatsanpohjassa vähän kutitteli - taisin hieman jännittää ensimmäistä starttia flunssan jälkeen. Miltä juoksu mahtaa tuntua? Saako siitä nautiskella vai onko askel kovinkin raskas? Onneksi kilpailupaikalle saavuttuamme turha jännitys kaikkosi ja hyvillä mielin valmistauduin lähtöön.

Suijankoskenjuoksun nopein Sami Maamela haastattelussa

Aikuiset ja lapset lähtivät yhtä aikaa liikkeelle, joten alkusuoralla sai edetä varovasti puikkelehtivien juoksijoiden keskellä. Onneksi ruuhka pian tasoittui ja pääsin juoksemaan omaa vauhtiani. Ensimmäisen kilometrin aikana juoksu tuntui jotenkin oudolta. En osannut yhtään sanoa, millaista vauhtia mahdoin edetä. Kärki meni jo kaukana edellä, ja tutun kilpakumppanin kanssa päädyimme juoksemaan peräkanaa.

Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.20, ja sitä seuraavat 4.26, 4.18 ja 4.19. Nyt juoksussa oli jo hyvä tuntuma, vaikka puuskutinkin jo melkoisesti. Kilometrit vaihtuivat nopeaan tahtiin, ja eihän tuo kuusi kilometriä onneksi pitkä matka ollutkaan. Neljän kilometrin paikkeilla käännyimme hiekkatieltä asfaltille, mistä sain kivasti lisätsemppiä. Kilpakumppani jäi muutaman metrin jälkeen. Lopussa sai vielä lasketella loivaa alamäkeä. Kaksi viimeistä kilometriä kulkivat aikaan 4.24 ja 4.15. Maalissa olin naisten sarjan kolmonen.

Loppuaikani oli 26:24. Oma mittarini näyttää keskivauhdiksi 4.21 min./km. Tuntuu aika uskomattomalta, että pystyn näin kovaa juoksemaan. Kilpailun voittajalle Johanna Mertaselle (23:06) hävisin toki reilusti, mutta en vertaakaan itseäni muihin. Tämä taso tuntuu itsestä kovalta.

Nautin juoksusta ja kilpailufiiliksestä. Olipa kiva olla taas mukana lähtöviivalla.