Kummallisia juoksu-unia

Olen saanut kevätflunssan. Kuumetta ei ole, mutta nenä sitäkin tukkoisempi. Pääsiäinen kuluu siis nessupaketti kainalossa. Juoksemaankaan en ole päässyt - paitsi unissani.

Viime yönä osallistuin Helsinki Half Marathonille. Juuri ennen starttia huomasin sormessani valtavan tikun, joka piti kiireellä kaivaa pois. Tikku onneksi irtosi melko helposti, ja ehdin sopivasti lähtöviivalle ihmisjoukon puoliväliin. Starttilaukauksen pamahdettua ihmettelin, kun vierelläni seisoneet ihmiset eivät lähteneet liikkeelle. Pian tajusin, että naisten lähtö oli kymmenen minuuttia ennen miehiä, joten muut naiset olivat ryhmittäytyneet aivan joukon etuosaan. Harmittelin, että jäin heti alkuun kauas muista. Lisäksi toinen kenkäni lähti alkukiihdytyksessä jalastani, ja sitä takaisinlaittaessa tuhrautui lisää aikaa. Huomasin myös, että jaloissani olivat vanhat, huonosti istuvat lenkkarit, jotka hölskyivät jaloissa.

Juoksu oli alusta lähtien todella raskasta. Ylämäkiä en meinannut millään jaksaa kivuta ylös. Pystyasennossa oli vaikea pysyä. Piti siirtyä karhunkävelyasentoon, jotta sai käsistä lisää voimia. Alamäen jälkeisessä kurvissa ajauduin ojanpohjalle ja sieltä ylös kampeaminen oli toivottoman vaivalloista.

Eikä ratamestarikaan ollut päästänyt meitä helpolla: vastaan tuli lähes pystysuora nousu. Asfaltissa oli onneksi halkeamia, joista sai käsillä kiinni. Etenimme seinäkiipeilijöiden tavoin. Jossain vaiheessa roikuin edellä menevän jalassa kiinni, ja hän yritti vetää minua mukanaan. Ylämäen jälkeen tuli tietysti kovin kuuma. Riisuin ylimääräisiä vaatteita. Kädessäni oli onneksi muovipussi, johon vaatteet mahtuivat. Kovin hankalaa tosin oli sen jälkeen juosta täyden muovipussin kanssa. Reittikarttakin minulla oli jostain syystä käsissäni...

Harmikseni en saanut tietää, pääsinkö koskaan maaliin, saati mikä olisi ollut tulokseni.

Tämä oli minulle hyvin tyypillinen juoksu-uni. Koskaan en ole nähnyt sellaista unta, jossa juoksu olisi tuntunut helpolta. Millaisia juoksuun liittyviä unia sinä näet?