keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Uudenvuoden yöjuoksu




Juoksuvuosi 2019 oli mukava päättää rakettien räiskyessä Orimattilan taivaalla. Sää oli ajankohtaan nähden erittäin suosiollinen: -2°C ja pääosin sulat tiet. Lähtöviivalle asettui yhteensä 68 juoksijaa.

Oma juoksuni oli todella helppoa ja vahvaa menoa loppuun asti. Nautin! 8,6 kilometriä taittui hujauksessa. Reitin varrella oli taas kivasti kannustusta, mutta muutamiin pimeisiin tienpätkiin olisi kaivannut vaikka ulkotulia pientä valoa tuomaan. Nyt täytyi vain toivoa, ettei edessä ollut kuoppaa tai jäätä, sillä niitä ei pimeässä olisi huomannut.


Tässä kisassa pohdin peesin hyötyjä. Pääsin kahteen eri otteeseen peesaamaan, ja juoksu tuntui siinä toisen imussa erittäin helpolta. Ei tarvinnut ajatella mitään, sen kun vaan seurasi tiiviisti toista. Mutta johtuiko juoksun helppous oikeasti peesistä vai siitä, että vauhti oli omaan kisavireeseeni nähden liian hidasta? Tuntui rohkealta jättää hyvä peesi ja lähteä yksin tuulta halkomaan. Entä jos en yksin jaksaisikaan pitää tahtia yllä? Eilen riskinotto kannatti, sillä juoksuvauhtini nousi selvästi, kun uskalsin mennä ohi.

Tällaisia kisoja toivon lisää, kiitos. Helppoutta ja vahvuuden tunnetta. Ja onhan se reipas vauhtikin plussaa. 8,6 km taittui aikaan 39:33, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.34 min./km. 

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall