Lauantai-iltana voi vaikka lähteä yksin urheilukentälle kiertämään 12,5 kierrosta ja kellottaa samalla uuden viiden kilometrin ennätyksen!
Minun oli tarkoitus juosta maalis-huhtikuun vaihteessa kaksi kympin kilpailua ja yksi puolikas. Kunto oli ajoitettu sen mukaisesti. Cooperin testi viikko sitten kulki niin hyvin, että ajattelin testata vauhtejani vielä vähän pidemmälläkin matkalla. En ole koskaan aiemmin juossutkaan Cooperia pidempää matkaa radalla.
Yritin valmistautua tähän etäkilpailuun samalla tavalla kuin normaaliin kilpailuunkin. Join riittävästi nestettä ja hain hyvää fiilistä kuuntelemalla musiikkia. Ajoitin kilpailun iltaan, jotta kroppa ehtii päivän askareissa hyvin vetreytyä.
Iltakuudelta hölköttelin läheiselle urheilukentälle ja tein tutut alkuverryttelyt. Lyhyet kiihdyttelyt eivät oikein irronneet, mutta muuten olo oli luottavainen. Onneksi kentällä ei ollut muita liikkujia. Rauhassa sain lähteä matkaan.
Olin laskenut etukäteen kierrosvauhdit 4:18-kilometrivauhteja varten, sillä pelkäsin muutoin aloittavani liian kovaa. Ensimmäiset kierrokset juoksin kuitenkin alle tavoitteen. Vauhti ei silti tuntunut mitenkään kovalta. Muutaman kierroksen jälkeen ajattelin, että tätä vauhtia jaksan helposti loppuun asti.
Kolmannella kilometrillä vauhti alkoi kuitenkin tippua, enkä enää ollutkaan varma, jaksanko tsempata yksinäni maaliin. Helppohan olisi ollut luovuttaa, kun ei tämä mikään virallinen kilpailu edes ollut. Halu haastaa itseään ja juosta maaliin saakka kuitenkin voitti. Pilkoin kierrokset osiin ja otin tavoitteekseni juosta aina seuraavat 200 metriä tavoiteaikaan. Hyvin sainkin vauhdin taas nousemaan.
Ainakaan ei tarvitse jossitella sitä, annoinko kilpailussa kaikkeni. Puuskutus oli viimeisellä kilometrillä jo melkoisen vinkuvaa. Onneksi ei ollut niitä katsojia radan varrella. Sain irvistellä ihan rauhassa. Ja kannatti irvistelläkin, sillä loppuajaksi kirjautui uusi ennätys 21:17! Keskitahdiksi laskin noin 4.15 min./km. (Garminhan antaa ainakin itselläni virheellisen tahdin, koska sen mukaan kilometrit tulivat täyteen noin 20 metriä ennen todellista kilometriviivaa.)
Yritin valmistautua tähän etäkilpailuun samalla tavalla kuin normaaliin kilpailuunkin. Join riittävästi nestettä ja hain hyvää fiilistä kuuntelemalla musiikkia. Ajoitin kilpailun iltaan, jotta kroppa ehtii päivän askareissa hyvin vetreytyä.
Iltakuudelta hölköttelin läheiselle urheilukentälle ja tein tutut alkuverryttelyt. Lyhyet kiihdyttelyt eivät oikein irronneet, mutta muuten olo oli luottavainen. Onneksi kentällä ei ollut muita liikkujia. Rauhassa sain lähteä matkaan.
Olin laskenut etukäteen kierrosvauhdit 4:18-kilometrivauhteja varten, sillä pelkäsin muutoin aloittavani liian kovaa. Ensimmäiset kierrokset juoksin kuitenkin alle tavoitteen. Vauhti ei silti tuntunut mitenkään kovalta. Muutaman kierroksen jälkeen ajattelin, että tätä vauhtia jaksan helposti loppuun asti.
Kolmannella kilometrillä vauhti alkoi kuitenkin tippua, enkä enää ollutkaan varma, jaksanko tsempata yksinäni maaliin. Helppohan olisi ollut luovuttaa, kun ei tämä mikään virallinen kilpailu edes ollut. Halu haastaa itseään ja juosta maaliin saakka kuitenkin voitti. Pilkoin kierrokset osiin ja otin tavoitteekseni juosta aina seuraavat 200 metriä tavoiteaikaan. Hyvin sainkin vauhdin taas nousemaan.
Ainakaan ei tarvitse jossitella sitä, annoinko kilpailussa kaikkeni. Puuskutus oli viimeisellä kilometrillä jo melkoisen vinkuvaa. Onneksi ei ollut niitä katsojia radan varrella. Sain irvistellä ihan rauhassa. Ja kannatti irvistelläkin, sillä loppuajaksi kirjautui uusi ennätys 21:17! Keskitahdiksi laskin noin 4.15 min./km. (Garminhan antaa ainakin itselläni virheellisen tahdin, koska sen mukaan kilometrit tulivat täyteen noin 20 metriä ennen todellista kilometriviivaa.)
Kommentit
Lähetä kommentti