Vitosen testijuoksu, osa I

Wau, mikä marraskuun keli! Auringonpaistetta, 12 plusastetta.

Päätin juosta heti uuden peruskuntokauden alkuun viiden kilometrin testijuoksun, jotta tiedän, miltä tasolta alan kuntoa nostaa. Samanlaisia testijuoksuja on tarkoitus toistaa talven aikana muutamia kertoja. Ei sitten tarvitse keväällä ensimmäisissä kilpailuissa niin jännittää, miten juoksu mahtaa kulkea ja onko harjoitus tuottanut toivottua tulosta.

Testijuoksusarja kuulostaa teoriassa erittäin hyvältä idealta. Mutta totta kai sitä jännittää myös näitä testijuoksuja. Mitä jos harjoittelu ei olekaan toiminut, eikä juoksu kulje yhtään? Yksin toteutetut juoksut ovat myös oma haasteensa. Puuskuta nyt keskenäsi autiolla juoksuradalla sata lasissa 12,5 kierrosta. Kauhistuttaa jo ajatuskin.


Niin vain oli nytkin asetuttava lähtöviivalle ja uskallettava painaa starttinappulaa. Ensimmäinen kierros meni turhan vauhdikkaasti aikaan 1.38. Hitusen siitä hidastin, ja jatkossa kellotin kierrokset tarkasti välille 1.45-1.46. Vauhti tuntui siltä, että jaksan sillä viisi kilometriä painaa. Jotenkin löysän tuntuista se silti oli. Vauhdikkuus ja terävyys siitä puuttui. 

Juoksuni oli silti varsin onnistunut. Tahti pysyi tasaisena koko matkan, enkä sipannut missään vaiheessa. Vauhtia en toisaalta pystynyt lopussakaan kiristämään. Kovasti puuskuttaen saavuin maaliviivalle ajassa 21:47, jolloin keskitahdiksi muodostuu 4:21 min./km. Puoli minuuttia jäin keväällä juoksemastani ennätyksestä

Testijuoksusta jäi hyvä mieli. Tästä on kiva jatkaa treeniä kevättä kohti.

Kommentit