Kohti hallikautta

Vuosi vaihtui, ja uudet haasteet odottavat jo parin viikon päässä. Elämäni ensimmäinen hallikausi on alkamassa, joten harjoittelu muuttuu syksyn määräkilometreistä nopeampiin vetoihin. Päätavoitteenani on SAUL:in SM-hallit, jotka järjestetään helmikuun lopulla Tampereella.

En ole luonnostani nopea, joten lennokasta maileria minusta ei saa, vaikka treenaisin kuinka kovaa. Juoksutyylinikään ei pärjää vertailussa camillarichardssoneille, joiden kauniisti askeltaessa kantapäät hipovat pakaroita. Lantioni ei myöskään taatusti pysy ylhäällä, kun henkihieverissä runttaan viimeisiä kierroksia. Itseään voi silti haastaa ja asettua rohkeasti epämukavuusalueen ulkopuolelle, tonniviidensadan lähtöviivalle.

Tonniviidensadan ja kolmen tonnin ratamatkat tuntuvat jo ajatuksena kamalilta. Startista on lähdettävä lujaa liikkeelle, eikä matkaa pysty taittamaan rennosti hymyillen. Ainakaan, jos omia ennätyksiä havittelee. Kilpailu vaatii myös tietynlaista taktikointia: sisärataa olisi hyvä päästä etenemään, ettei turhaan kerrytä ylimääräisiä metrejä (=sekunteja). Itselläni tuskin on ruuhkasta vaaraa, sillä peränpitäjänä tilaa on taatusti ihan omanlaiseen juoksuun. 

Hallikisoihin osallistumisessa mietityttääkin eniten, ilmaantuuko viivalle yhtään itseni tasoista juoksijaa. Miltä tuntuu, kun muut jo tulevat maaliin, mutta itsellä on vielä kierroksia kierrettävänä. Runsaan yleisön edessä sitten puuskuttelen ei-niin-silmiä-hivelevällä tyylilläni. Toisaalta tiedän, että harvaa minun juoksuni edes kiinnostaa. Ja itse ainakin arvostan jokaista osallistujaa ja juoksijaa tulostasosta riippumatta. On pelkästään positiivista, jos lähtee mukaan juoksemaan.

Hallikauden päätavoitteeni lisäksi aion osallistua pariin "harjoituskilpailuun", jotta saan kokemusta ja tuntumaa hallissa juoksemisesta. Viikon päätreenit pyrin myös juoksemaan hallissa. Tavoitteenani on kerätä uusia kokemuksia ja haastaa itseäni lyhyemmillä matkoilla. Ennätyksiä lienee luvassa, sillä en ole aiemmin ratamatkoilta virallisia tuloksia kellottanut.