tiistai 16. tammikuuta 2018

Tammikuun tossuttelut


Tammikuun ja uuden vuoden juoksuharjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin. Ohjelmassa on ollut loppuvuoden ylimenokauden jälkeen taas nopeutta kehittäviä vetoja sekä parituntisia pitkiksiä. Viikkokilometrimäärät ovat olleet lähellä viittäkymmentä.

Juoksu on kulkenut viime aikoina oikein hyvin, ja olen nauttinut kovien treenien tekemisestä. Pitkät lenkitkään eivät ole tuntuneet pitkiltä. Viime sunnuntain kaksituntisen aikana en montaa kertaa kelloani lenkin aikana vilkaissut. Ja silloin kun vilkaisin, totesin, että nopeasti on aika ja matka taittunut.


Kerran viikossa käyn nuorten yleisurheilujunnujen mukana treenaamassa juoksutekniikkaa ja lihaskuntoa läheisessä liikuntahallissa. Olen tästä mahdollisuudesta todella iloinen, sillä olen kotona melko saamaton noiden tekniikkaharjoitusten kanssa. Kotona tulisi myös todennäköisesti tehtyä aina hyvin samanlaisia liikkeitä. Nuorten junnujen kimmoisuutta ja taidokkuutta en edes havittele, mutta uskon omasta pomppimisestani olevan itselleni hyötyä. Tässä iässä ei onneksi heidän tasolleen tarvitse yltääkään. Kuntoni on selvästi tälläkin saralla kehittynyt, sillä jaksan tunnit paremmit kuin ennen, eivätkä lihaksetkaan ole enää koko loppuviikkoa jumissa. Hiki kylläkin edelleen virtaa jo alkulämmittelystä lähtien.


Lumisilla teillä, pikkupakkasessa tossuttelu tuo kivasti virtaa arkeen. Tällä viikolla saan kuitenkin nauttia kevyen viikon tuomista vähäisemmistä kilometreistä. Jospa lähtisin juoksun sijaan lasten kanssa luistelemaan. Viime sunnuntaina sitä jo kokeilin ja hyvin pystyssä pysyin.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Orimattilan uudenvuoden yöjuoksu 2017



Osallistuin uudenvuodenaattona Orimattilan yöjuoksuun, jossa startti tapahtui rakettien paukkuessa iltaseitsemältä. Lämpötila oli pari astetta pakkasen puolella, ja tiet lumiset ja osin liukkaat. Osallistujamäärä jäi tänä vuonna harmillisen vähäiseksi, mihin varmasti osaltaan vaikutti se, ettei tästä perinteisestä juoksusta löytynyt vielä kahta viikkoa ennen tapahtumaa mitään tietoa netistä.


Lähdin matkaan nastakengillä, mutta mies oli pärjännyt hyvin tavallisillakin tossuilla. Itse halusin ottaa varman päälle, jottei alamäissä ja mutkissa tarvinnut suotta varoa askeltaan. Alkuverryttelyssä juoksuni tuntui todella helpolta ja kevyeltä. Ja siltä se tuntui kilpailussakin ensimmäisten kilometrien aikana, jotka juoksin osittain alamäkeen alle 4.30-vauhdilla. Puolivälin jälkeen matka alkoi kuitenkin painaa, joten vauhti hidastui selvästi viidennessä ja kuudennessa kilometrissä. Kahden viimeisen kilometrin aikana sain hitusen tsempattua, kun yritin pysyä minut ohittaneen naisen perässä. Voimia ei kuitenkaan enää ollut niin paljoa, että olisin pystynyt sijoituksesta taistelemaan.



Reitin varrella oli taas mukavasti yleisöä, jotka liikenteenohjaajien ohella upeasti kannustivat. Hyvä, hyvä -huutoja sai kuulla useaan otteeseen, ja lehmänkellot kilkattivat. Tästä taas pisteet Orimattilan porukoille. Arvonnasta voitin vielä itselleni villasukat ja mies maisemakalenterin. Molemmat pääsivät heti käyttöön.

Loppuaikani noin 8,6 kilometrin matkalla oli 40:23, jolloin keskitahdiksi muodostui 4.41 min./km. Varsin hyvä suoritus lumisilla teillä.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Juoksuvuoteni 2017


Vuosi 2017 oli minulle juoksun juhlaa. Nautin tavoitteellisesta harjoittelusta, ja se tuotti myös loistavaa tulosta: paransin vuoden aikana sekä kympin että puolimaratonin ennätystäni. Juostuja kilometrejä vuoteen kertyi hitusen vaille 1900, joka on melko lailla sama määrä kuin edellisvuotenakin. Olen kiitollinen siitä, että sain harjoitella terveenä.

Osallistuin vuoden aikana kahdelle puolimaratonille: kesäkuussa Helsinki Half Marathon ja lokakuussa Vantaan maraton. Lisäksi kiersin lähialueen tuttuja hölkkäkilpailuja, joissa matkat vaihtelivat Pentin hölkän neljän kilometrin pyrähdyksestä Helsinki Street Runin seitsemääntoista hellekilometriin. Kisastartteja vuoteen kertyi yhteensä 16. Koen että nämä hölkkätapahtumat ovat koko juoksuharrastukseni suola. Nautin tapahtumien tunnelmasta, toisten juoksijoiden kohtaamisesta ja useimmiten myös itse suorituksesta. Kun kunto on kohdallaan, kovakin juoksu tuntuu kevyeltä.


Kävin vuoden alussa Pajulahdessa määrittämässä kynnyssykkeeni ja niiden mukaisesti olen harjoitellut: peruslenkit riittävän hitaasti matalilla sykkeillä, kerran kaksi viikossa vauhtia on haettu selvästi reippaammalla tahdilla.

Kilpailukausi alkoi loistavalla ennätysjuoksulla Vauhdin kevätjuoksussa. Sulilla teillä ja nopealla reitillä juoksin uudeksi kympin ennätyksekseni 44:32. Olin aikoinaan todennut, että olen juoksu-urani huipulla, jos joskus alitan kympillä 45 minuuttia. Joten tässä sitä nyt ollaan - juoksu-urani huipulla!


Keväällä juoksin vielä toisen loistavan kilpailun Suijankoskella, jossa kuuden kilometrin matkalla keskivauhtini oli 4.21 min./km. Kesäkuinen HHM sen sijaan oli pettymys. Vauhti hiipui totaalisesti puolivälin jälkeen, enkä pystynyt kunnolla nauttimaan ison tapahtuman hienosta tunnelmasta.

Pettymys onneksi unohtui nopeasti ja katse kohdistui lokakuun Vantaan puolimaratonille. Tunsin olevani hyvässä kunnossa, mistä todisteita antoivat loistava kaksikko: Pentti ja Lasse. Vantaalla sainkin sitten nauttia todellisesta juoksun huumasta. Loppuaika 1:38:02 on uusi, upea ennätykseni.

Tänä vuonna 2018 toivon saavani edelleen kokea juoksun huumaa ja sen tuomaa hyvää fiilistä. Kilpailuissa koittaa uusi aika, kun pääsen kovatasoisten kanssakilpailijoiden seuraan N40-sarjaan!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulumarkkinajuoksu 2017

Kuva: Vessu Sakkara
Talvijuoksu Cup jatkui jouluisissa tunnelmissa Iitissä. Maisemat olivat kauniin valkoiset, ja lämpötila keikkui nollan tuntumassa. Valitsin päälleni punaista, ja laitoin vielä tonttulakin päähäni ja hiuksiini punaiset lettinauhat. 

Lähdin Kinkkuhölkän tavoin rennolla fiiliksellä matkaan, mutta eipä se rentous pitkään mukana pysynyt. Melkoisen tahmeaa oli taivallus lumisilla teillä. Vauhtia ei tuntunut irtoavan millään. Juoksin pitkälti erään naisen peesissä, ja häntä saan kiittää nousujohteisesta tahdista. Itse en puolivälin jälkeen olisi vauhtia tullut lisänneeksi, mutta toisen perässä piti sinnikkäästi roikkua. Jälkimmäiset viisi kilometriä taittuivatkin puoli minuuttia nopeammin kuin alussa, ja viimeisellä kilometrillä päätin vielä kellottaa kisan nopeimman kilometrin aikaan 4.32.

Kuva: Vessu Sakkara
Loppuaikani kympin reitillä oli 48:44. Keskitahti 4.51 min./km. Jäin minuutin viime vuoden ajastani. Olin ajatellut ottavani revanssin kahden viikon päästä, mutta paikallista uudenvuoden juoksua ei tänä vuonna ilmeisesti järjestetäkään. Kilpailut jatkunevat siis ensi vuoden puolella. Josko se vauhtikin sillä aikaa jostain löytyisi.

P.S. Voit seurata minua Instagramissa.

torstai 30. marraskuuta 2017

Miksi juoksen?

Liikunnan lukuisat terveyshyödyt tunnetaan. Se on ennaltaehkäisevä lääke moniin sairauksiin. Eikä pelkästään niihin fyysisiin. Liikunnalla on tutkitusti suotuisia vaikutuksia myös mielen hyvinvointiin. Lisäksi se parantaa stressinsietokykyä, muistia, luovuutta ja oppimiskykyä. Melkoinen määrä positiivisia vaikutuksia. Ei ihme, että moni jopa vähän pakotettunakin aloittaa liikuntaharrastuksen. Itsekin huomaan arjessa liikunnan tuoman energisyyden ja iloitsen siitä, että rakas harrastukseni on samalla tehokas lääke moniin sairauksiin. Terveydelliset syyt eivät kuitenkaan ole se päällimmäinen syy juoksuharrastukseeni.

Lihaksikas ja timmi vartalo voi monelle olla suurin syy liikunnan aloittamiseen. Liikunta on hyvä tuki myös painon pudottamiseen. Joskus nuoruudessani ajattelin, että pitäisi liikkua enemmän, jotta vartaloni näyttäisi kiinteämmältä, mutta nykyään se ei minua motivoi.


Mikä sitten saa minut liikkeelle ja erityisesti juoksulenkille? Mikä saa minut sitomaan kengännauhat pimeinä syysiltoina, kun sohvanpohja houkuttaisi enemmän?

Lasten ollessa pieniä lenkille oli helppo lähteä suoraan kotiovelta mihin kellonaikaan tahansa. Ei tarvinnut sitoutua tiettyyn liikuntaryhmän aikatauluun tai kuukausittaisiin salimaksuihin. Juostessa pää ja kroppa tuulettuivat, ja sain hetken arvokasta omaa aikaa. Vaikka alkuun lenkille lähtö ei aina innostanut väsymyksen tai kylmän sään vuoksi, olen iloinen, että joka kerta kuitenkin ulos päätin lähteä. En ole koskaan jälkikäteen katunut sitä, että lenkille lähdin.

Alkuun liikunnan aikaansaamat endorfiinit virtasivat vahvasti kroppaan lenkin jälkeen. Nykyään nautin juoksemisesta niin paljon, että mielihyvän tunne valtaa minut jo juoksulenkin aikana. En todellakaan vaihtaisi illan juoksulenkkiäni sohvalla makaamiseen. Niin paljon hyvää fiilistä ja energiaa siitä saan.


Tähän tilaan päästäkseni olen juossut lukuisia kilometrejä. Ei se juoksu alkuun minullakaan niin helppoa ollut. Juoksukunnon noustua kevyet lenkit kulkevat kevyesti ja rankemmistakin treeneistä on oppinut nauttimaan. Kun liikumisesta todella nauttii, ei kengännauhojen sitominen syksyn pimeinä ja kylminä iltoinakaan tunnu ylivoimaiselta.

Miksi siis juoksen? Juoksen, koska nautin siitä. Juoksen juoksemisen tuomasta ilosta. En siksi, että olisin terveempi tai hyväkroppaisempi. En siksi, että voisin työpaikan kahvipöydässä kehua juosseeni maratonin. Juoksen koska saan siitä hyvää fiilistä ja energiaa.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall