maanantai 18. syyskuuta 2017

Katse kohti Vantaata


Vantaan maratonille on aikaa enää neljä viikkoa. Siinä ajassa pitäisi tämä kroppa saada hiottua puolimaratonkuntoon. Puolikasta lyhyempien matkojen kilpailut ovat kesän ja alkusyksyn aikana sujuneet mallikkaasti, joten olen toiveikas kuntoni suhteen. Nyt pitäisi vaan vielä varmistaa, ettei voimat lopu kesken jo puolimatkassa, kuten kesäkuun HHM:lla kävi.

Juoksulenkkejä on nyt vähän pidennetty ja tehoja nostettu aiemmasta. Viime viikolla kilometrejä kertyi mittariin 57. Juoksin kevyiden peruslenkkien lisäksi kaksi kovempaa harjoitusta. Perjantaina ohjelmassa oli reipas, kiihtyvävauhtinen juoksu, jossa lisäsin vauhtia aina kolmen kilometrin välein. Ensimmäiset vauhdinnostot kulkivat ihan kivasti, mutta viimeisen eteen sai jo tehdä töitä. Sain kuitenkin siinäkin vauhdin lopulta pidettyä tavoitteessa. Sunnuntaina juoksin kahden tunnin pitkän lenkin. Alun hitaahkon lämpenemisen jälkeen juoksu kulki todella kevyesti. Ei tuntunut matka lainkaan pitkältä. Taisin kokea todellista juoksun flow´ta. Lisää tällaisia elämyksiä, kiitos!


Viime viikon erikoisuutena oli ex-tempore-osallistuminen partiolaisten järjestämään piskuiseen katujuoksuviestiin. Meillä olikin kiva, rento neljän hengen porukka koossa. Itse juoksin kolmannen osuuden, joka ennakkoon ilmoitetun kilometrin sijaan olikin kutistunut 600 metriin. Huomaa, ettei kokemusta moisista pikamatkoista ole. Lähdin raketin lailla matkaan ja parinsadan metrin jälkeen tajusin, että ei se 600 metriä niin lyhyt matka sittenkään ollut... Melkoinen rypistys se tosiaan oli, sillä maalissa otti kovin keuhkoihin ja yskin vielä pitkään kisan jälkeen. Kannatti kuitenkin osallistua, sillä saimme palkinnoksi hienot Kupilkan retkiastiat.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Lasse Virén Hölkkä 2017

Lasten lentävä lähtö
Juoksu tuntuu tällä hetkellä todella hyvältä, ja siitä tunteesta sain eilen nauttia Lassen Hölkässä. Olipa mahtavaa, että juoksu vihdoin kulki myös Myrskylän teillä. Edellinen reittiennätykseni oli vuodelta 2013.

Lasse Virén Hölkkä - kympin osallistujat lähtövaatteen alla
Juoksusää oli eilen aivan loistava: lämpötila noin 15 astetta ja ilma sateen jäljiltä mukavan hapekas. 
Lassen Hölkkään osallistui tänä vuonna reilusti yli 400 kuntoilijaa. Lapset kilvoittelivat kilometrin matkalla, aikuisilla oli valittavanaan reilun kympin ja puolimaratonin lisäksi kuuden kilometrin patikkasarja. Itse lähdin tuttuun tapaan 10,3 kilometrin matkalle. Sitä ennen sain kannustaa lastensarjalaisia, joita oli etenkin kymppivuotisten lähdössä mukana tungokseen asti. Lasten juoksuja on aina kiva seurata, kun he useimmiten säntäävät matkaan hymyssä suin. Askelkin heillä on upean lennokas, kuten ylimmästä kuvasta huomaa.

Puolimaratoonarit matkalla

Reitti kulki Myrskylän keskustan halki, ja ensimmäiset seitsemän kilometriä sai juosta asfaltilla. Loput kolme kiemurtelivat hyväkuntoisella hiekkatiellä. Lopussa oli vielä pätkä pehmoista pururataa ylämäkineen.

Oma juoksuni tuntui alusta lähtien hyvin vahvalta. Nautin matkasta, eikä kymppi tuntunut liian pitkältä. Ensimmäinen puolisko oli ajallisesti nopeampi, mutta toisaalta loppumatkasta oli kyllä enemmän ylämäkiä. 

Viimeinen jyrkkä ylämäki - vielä tossu nousee
Loppuaikani oli 46:53, ja sillä sijoituin naisten sarjassa viidennelle sijalle. Kuusi parasta palkittiin, joten sain kultaisen kädenpuristuksen olympiavoittaja Lasse Viréniltä. Reittiennätykseni parani yli neljä minuuttia. Naisten sarjan voitti vasta 15-vuotias Moona Korkealaakso kovalla ajalla 38:16.

torstai 7. syyskuuta 2017

Metsämielellä



Jäkälät, sammalet, sienet, mustikat, puolukat, jykevät kalliot, puiden oksilla roikkuvat komeat naavaparrat... Metsässä riittää paljon kaunista katseltavaa.



Viikonlopun pieni metsäretki piristi mieltä, ja ämpäriin kertyi mustikoita ja puolukoita. Aamupuuron päällä nautittuina erinomaisia superfoodeja.

Syyskuun alun lämmin ilta oli oivallinen hetki nauttia Suomen kauniista luonnosta. Lisäksi metsässä vaeltelu oli täydellistä hyötyliikuntaa. Pehmeästä alustasta niveletkin nauttivat. Luonnossa liikkumisella onkin tutkitusti monia terveysvaikutteita. Jo kymmenen minuutin luonnossa oleilu laskee sykettä ja verenpainetta. Mieltäkin se piristää ja stressiä vähentää.

Naavaa
Uusimmassa Sport-lehdessä kerrottiin, että hengittämällä metsäilmaa kehoon kertyy hyviä mikrobeja, jotka ehkäisevät allergioita ja yliherkkyyksiä, kehon ennenaikaista vanhenemista ja erilaisia rappeumasairauksia. Metsään siis!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Pentin Hölkkä 2017

Pentin Hölkkä 2017
Elimäellä järjestetään vuosittaisten Pestoomarkkinoiden yhteydessä piskuinen Pentin Hölkkä. Lyhyellä 4,2 kilometrin reitillä on hyvä testata omia vauhtireservejään. Tänä vuonna syyskuun alun sää suosi juoksijoita: poutainen + 16 astetta oli mainio keli juoksutapahtumalle. Osallistujia oli muutamia kymmeniä.

Kymmentä minuuttia ennen kello kuutta järjestäjät ohjeistivat meitä ryhmittymään lähtöviivan taakse. Mieli oli jännittynyt. Vaan ei siinä kauaa tarvinnut jännittyneenä odotella, sillä starttikäsky annettiin yllättäen kolmea minuuttia vaille kuusi. Tai minä en edes sitä kuullut, ihmettelin vain, kun muut lähtivät liikkeelle. Haaveilin 4.15-kilometrivauhdista, mutta en seurannut kellosta vauhteja. Etenin itselleni hyvältä tuntuvaa reipasta tahtia. Ainoastaan kilometritolppien kohdilla vilkaisin kellosta ajan.

Viljapeltojen keskellä
Ensimmäinen kilometri saatiin painella asfaltilla. Miesten kärki oli jo muutaman sadan metrin jälkeen kaukana karussa. Itse juoksin lasten sarjan osallistujien kanssa tasatahtiin heidän kääntöpaikalleen saakka. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4.10.

Seuraava kilometri paineltiin tasaista hiekkatietä pitkin. Aloin saavuttaa edelläni juossutta kaksikkoa, mikä toi kivasti ryhtiä omaan etenemiseen. Heidät saavutettuani päätin painella saman tien ohitse, mutta toinen miehistä ei ollutkaan halukas luovuttamaan kärkipaikkaa. Hetken etenimme rinta rinnan, kunnes hän tyytyi peesiini. Toinen kilometri aikaan 4.17.

Palkinnot luovuttivat Elimäen Piika ja Renki
Kolmas kilometri kulki edelleen hiekkatietä pitkin, ja juoksu tuntui hyvältä. Puuskutimme kilpakumppanini kanssa peräkanaa kilometrin aikaan 4.16. Hiekkatien lenkki toi meidät takaisin alun asfalttiosuudelle, ja siinä kohtaa mies päätti ottaa kärkipaikan takaisin. Hänen peesissään olikin ihan hyvä taistella viimeistä pitkää suoraa. Puuskutus oli melkoista. Vauhti meillä hieman lopussa hyytyi, sillä neljäs kilometri kirjautui aikaan 4.21. Viimeisessä kurvissa, sata metriä ennen maalia, nousin miehen rinnalle, mutta en lopulta kuitenkaan pärjännyt hänelle loppukiritaistelussa.

Maalissa mittari näytti kokonaismatkaksi 4,2 km ja ajaksi 18:08. Se tarkoittaa 4.16 min./km-keskitahtia. Olin suoritukseeni todella tyytyväinen. Iloitsin siitä, ettei minun tarvinnut tätä rankkaa pikamatkaa yksinäni raastaa. Tasaväkinen kilpakumppani toi upeasti lisäpuhtia suoritukseeni. Maalissa häntä voitosta onnittelinkin, ja kiitimme toisiamme peesiavusta.

maanantai 28. elokuuta 2017

Viikon 34 treenit


Nämä elokuun lopun ilmat alkavat olla ihanteellisia juoksusäitä. Lämpötila on laskenut, mutta kivasti vielä tarkenee shortseissa ja t-paidassa. Kilpailukeliksi tosin valitsisin vieläkin hieman viileämmän mittarilukeman.

Viime viikko alkoi treenien osalta kevyellä puolen tunnin hölköttelyllä. Meno ei tuntunut yhtä kevyeltä kuin edellispäivän pitkis, jolla askel oli ollut yllättävänkin kevyt. Päälle tein muutamia koordinaatioliikkeitä sekä hyppyjä ja loikkia. Sisällä vielä vähän lihaskuntoa.

Keskiviikkona kaverini houkutteli mukaan iltarasteille. Edellisen surkean suunnistuksen jälkeen olikin hyvä ottaa revanssi. Kiersimme yhdessä b-radan, mikä sujuikin todella hyvin. Toisen ollessa tukena ja turvana kartta ja maasto avautuivat taas selkeästi. Tosin ratakin oli melko helponoloinen, rastit näkyivät aika kauas. Joka tapauksessa tästä jäi oikein hyvä fiilis. Käytimme rataan aikaa hitusen vaille tunnin. Metsässä kävelimme ja poluilla hölkkäsimme.

Torstaina lähdin pururadalle juoksemaan mäkivetoja. Minuuttivedot loivahkoon ylämäkeen toivat piristystä muutoin niin tasaiseen juoksuharjoitteluun. Tällä kertaa maltoin lähteä rauhallisella tahdilla liikkeelle, jotta sain kiristettyä vauhtia vielä viimeisimmissäkin vedoissa. Treenistä jäi hyvä fiilis.

Perjantain kevyen lenkin päätteeksi teimme mieheni kanssa muutamat satasen vedot. Kaksi nuorta seurasi vetojamme, ja viimeisessä vedossa halusivat sitten meidät haastaa. Tappiohan siinä tuli, mutta mukavaa kiriapua he meille antoivat.

Viikon päätteeksi juoksin vielä vajaan kahden tunnin pitkiksen.

Treeneissä tuntuu kulkevan tällä hetkellä ihan mukavasti. Kuitenkin jotenkin on sellainen fiilis, että kovaa vauhtia en kilpailussa pääsisi. No, se nähdään tulevina viikonloppuina Pentin ja Lassen hölkissä.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall