Orimattilassa on järjestetty vuodesta 1974 lähtien perinteinen uudenvuoden yöjuoksu. Viimeisten viiden vuoden aikana olen joka vuosi suunnitellut siellä juoksevani, mutta aina se on syystä tai toisesta jäänyt väliin. Tällä kertaa tavoite vihdoin toteutui. Osallistuin siis Orimattilassa vuoden viimeiseen juoksukilpailuuni.
Sää oli mitä parhain: + 3 astetta ja sulat tiet. Tein päivällä pienen tunnustelulenkin, joka kulki mukavan kepeästi. Odotukset illan juoksun suhteen olivat korkealla. Lähtöviivalle kanssani asettui vajaat 70 yöjuoksijaa, ja matkaan lähdimme rakettien paukkuessa iltaseitsemältä.
Otin reippaan lähtökiihdytyksen ja painelin ensimmäisen kilometrin vähän turhan kovaa aikaan 4.15. Seuraava kilometri vähän tasoitti tahtia, 4.35, mutta kolmas hurjasteltiin taas tahdilla 4.21. Mietin, pitäisikö vauhtia hidastaa, mutta annoin mennä, kun hyvin kulki. Viiden kilometrin kohdilla matka alkoi painaa kropassa, mutta sitä tunnetta kesti oikeastaan vain hetken. Kuuden kilometrin jälkeen juoksu tuntui kulkevan taas hyvin ja sain vauhdin pidettyä 4.30-tuntumassa. Matkantekoa helpotti huomattavasti tieto siitä, ettei täyttä kymppiä tarvinnut tänään taivaltaa. Lisäksi edelläni lähestyneet kaksi selkää antoivat kivasti lisäbuustia. Kahdeksan kilometrin jälkeen aukesikin jo maalisuora, jossa sain vielä hyvän loppukirin. Maalissa oma mittarini näytti matkan pituudeksi 8,66 km ja loppuajaksi 38:35. Juoksin siis vuoden viimeisenä päivänä vuoden parhaimman kilpailuni. Keskitahdiksi muodostui 4.27 min./km. Johan sillä olisi kympillä 45 minuuttia alittunut.
Pidin Orimattilan reitistä ja etenkin matkan varrella saadusta runsaasta kannustuksesta. Ohijuostessani heitä tästä kiitin. Taputtavista ja hurraavista liikenteenohjaajista saisivat muutkin ottaa mallia. Yhdessä tienylityskohdassa asfaltti tuntui liukkaalta, mutta muuten kesätossuilla pärjäsi hyvin. Jotkin tienpätkät olivat kyllä pimeydessä pelottavia, kun ei kunnolla nähnyt, millaista tietä etenee. Tunnelma juoksijoiden kesken tuntui myös hyvältä ja kannustavalta. Loppukilometreillä ohittamani mies tuli maalissa kättelemään hyvästä suorituksesta. Parkkipaikalla vaihdoin myös muutaman sanan Uunon kanssa, joka hämmästyksekseni tuli maaliin vasta minun jälkeeni. Oli kuulemma hyvällä näköetäisyydellä minua koko matkan tarkkaillut, mutta kovin vauhti oli hänellä tainnut jäädä Epsanjan auringosta nauttimaan.
Mikäs sen parempi fiilis kuin lopettaa kausi ennätysvauhteihin.
Oikein hyvää uutta vuotta 2017 kaikille blogini lukijoille!
Sää oli mitä parhain: + 3 astetta ja sulat tiet. Tein päivällä pienen tunnustelulenkin, joka kulki mukavan kepeästi. Odotukset illan juoksun suhteen olivat korkealla. Lähtöviivalle kanssani asettui vajaat 70 yöjuoksijaa, ja matkaan lähdimme rakettien paukkuessa iltaseitsemältä.
 |
| Orimattilan uudenvuoden yöjuoksu |
Pidin Orimattilan reitistä ja etenkin matkan varrella saadusta runsaasta kannustuksesta. Ohijuostessani heitä tästä kiitin. Taputtavista ja hurraavista liikenteenohjaajista saisivat muutkin ottaa mallia. Yhdessä tienylityskohdassa asfaltti tuntui liukkaalta, mutta muuten kesätossuilla pärjäsi hyvin. Jotkin tienpätkät olivat kyllä pimeydessä pelottavia, kun ei kunnolla nähnyt, millaista tietä etenee. Tunnelma juoksijoiden kesken tuntui myös hyvältä ja kannustavalta. Loppukilometreillä ohittamani mies tuli maalissa kättelemään hyvästä suorituksesta. Parkkipaikalla vaihdoin myös muutaman sanan Uunon kanssa, joka hämmästyksekseni tuli maaliin vasta minun jälkeeni. Oli kuulemma hyvällä näköetäisyydellä minua koko matkan tarkkaillut, mutta kovin vauhti oli hänellä tainnut jäädä Epsanjan auringosta nauttimaan.
Mikäs sen parempi fiilis kuin lopettaa kausi ennätysvauhteihin.
Oikein hyvää uutta vuotta 2017 kaikille blogini lukijoille!
Hienosti vedetty! Mikkelissäkin olisi ollut uudenvuodenjuoksu, mutta oltiin illalla kyläilemässä, joten en päässyt kirmaamaan. Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaKiitos Raita! Hyvää uutta vuotta sinullekin ja kepeitä kilometrejä!
Poista