Perhesuunnistusta

Osallistuin viime kesänä aikuisten suunnistuskouluun. Uudesta harrastuksesta innostuneena kiersimme iltarasteilla yhdessä mieheni kanssa. Loppukesästä B-radan rastit löytyivät jo varsin mallikkaasti. Yksin en silti metsään uskaltautunut.


Mieheni hallitsee kartanluvun ja metsäpoluilla liikkumisen selvästi minua sutjakkaammin. Hän suunnistaa jo sujuvasti A-radalla, joten olisin hänen seurassaan lähinnä hidasteena. Radalle on siis uskaltauduttava yksin.

Paikallinen suunnistusseura tarjoaa tällä kaudella ilmaisen osallistumisen kuntorasteille. Heidän rasteistaan oli siis hyvä aloittaa. Valitsin alkuun C-radan, jossa pystyi reittivalinnoissa hyödyntämään paljon teitä ja polkuja. Tytär lähti mielellään seuraksi, joten sopivasti pystyi hänellekin samalla opettaa kartanlukua.


Huomasin taas, miten rentouttavaa metsässä liikkuminen on. (Ainakin, kun rastit löytyivät helposti.) Huomaamatta tuli liikuttua maastossa reilu 40 minuuttia. B-radan suunnistanut mies oli maalissa tarkalleen samaan aikaan meidän kanssamme.

Kommentit