Koko kansan Cooperin testi

"Armeijassa juoksin kolmetuhattasatakuuskyt metrii."
"Joo, kyllä siellä armeijassa tuli yli kolme tonnia vedettyä."
"Sen jälkeen en oo yhtään juossut, mutta kattelin tossa, että 1.36-kierrosajoilla kolmeen tonniin päästään."

Näitä hurjia puheita kuuntelin eilen Lahden Stadionin ulkopuolella Cooperin testin alkua odotellessani. Uusi Lahti -juoksu järjesti ilmaisen koko kansan Cooperin, joka keräsi paikalle viitisenkymmentä kuntoaan testaavaa. Moni kertoi juosseensa tuon 12 minuuttia viimeksi joskus yläasteella parikymmentä vuotta sitten. Kiva että uskaltautuivat taas viivalle.

Alkuun hölkkäsimme kymmenen minuuttia alkuverkkaa ja teimme päälle muutamat liikkuvuusharjoitukset. Jalat tuntuivat melko jäykiltä, mutta tunne saattoi olla pitkälti vain pään sisäistä, sillä jännitin tulevaa koitosta yllättävän paljon. Pohdin, miten löydän itsestäni nopean vaihteen, kun edellisestä kisasta oli vierähtänyt jo kuukausi. Ei oikein ollut mitään tuntumaa kovaan juoksuun.

Edellinen ennätykseni oli 2815 metriä, joten heitin nyt tavoitteekseni 2900 m. Täältä löysin kätevän taulukon, josta näkee kierrosvauhdit eri matkoille. Tasaisella vauhdilla kierros pitäisi mennä aikaan 1.39. Reilut seitsemän pitkää kierrosta siis. Tuttuun tapaan kirjoitin väliajat käteeni.

Cooperin testi - kierrosajat

Sitten vain pitkät vermeet pois päältä ja lähtöviivalle. Ryhmittäydyin heti toiseen riviin ykkösradalle, jotta sain hyvän startin. Tapahtuman järjestäjää edustaneen Riku Marttisen ohjeistuksella täysillä matkaan ja lopussa niin kovaa kuin pääsi.

Kovaa tosiaan lähdin matkaan, sillä ensimmäinen kierros meni muistaakseni aikaan 1.35. Seuraavakin kierros oli pari sekuntia tavoitevauhtia nopeampi. Sen jälkeen kierrokset 3-6 olivat tasan tarkkaan sekunnin käteeni kirjoittamaa lukemaa hitaampia. Juoksu kulki hyvin oikeastaan koko ajan. Vasta viimeinen kierros teki todella tiukkaa ja toivoin, että matka saisi jo loppua. Puuskutin todella kovaa.

Juoksijoita oli radalla paljon, mutta eipä se juuri etenemistäni haitannut. Ohituksia tietysti tuli, mutta pääsin onneksi melko hyvin ohi suorilla osuuksilla. Seitsemännen kierroksen täyttyessä kello näytti 11.30. Puolessa minuutissa pääsin vielä 120 metriä, joten tulokseksi sain 2920 metriä.

Kolmen tonnin rajapyykki oli jo samalla suoralla näkyvissä, mutta silti vielä kovin kaukana. Paransin nyt edellistä ennätystäni sadalla metrillä. Töitä saa siis vielä tehdä, jotta tuon maagisen kolmen tonnin joskus saavuttaisi.

Tämä koko kansan Cooper oli mukava testitilaisuus kaiken tasoisille kuntoilijoille. Jokainen sai edetä omaa vauhtiaan, eikä siinä rataa kiertäessä osannut sanoa, mitä vauhtia kukakin meni. En edes tiedä, miten pitkälle nopein mahtoi juosta.

Hyvin osasin näköjään kuntoni arvioida. Selkeästi linjassaan muiden matkojen kanssa. Hienosti sain myös vauhdin pidettyä tasaisena koko ajan. Havaitsin taas, että alkuverkan tuntemus ei välttämättä kerro yhtään mitään päivän juoksukunnosta.

Ja mitä niihin inttimiehiin tulee... taisin ohittaa molemmat kierroksella. :)