Suunnistuskoulussa

Ilmoittauduin mukaan aikuisten suunnistuskouluun. Olen joskus lapsena käynyt Rastipolku-koulua, mutta harrastus ei silloin edennyt pitkälle, enkä oppinut suunnistamaan. Kouluajoilta muistan, etten rasteja juurikaan tainnut löytää. Karttamerkkejä tunnistan jonkun verran, mutta kertausta vaativat nekin. Ilmoituksessa sanottiin, ettei aiempaa suunnituskokemusta tarvita, joten tällainen vasta-alkajakin uskaltautui mukaan.

Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi karttamerkkejä ja teimme pienen harjoituksen urheilukentän tuntumassa. Ohjaaja halusi antaa meille onnistumisen kokemuksia tutussa ympäristössä. :)

Suunnistajan solmut

Toisella kerralla opettelimme tekemään kengännauhoihin suunnistajan solmut ja lähdimme metsään. Kuljimme ryhmänä läpi viiden rastin radan ja pohdimme yhdessä, mihin maastossa kannattaa kiinnittää huomiota. Tämä oli erittäin opettavainen kerta. Yhdessä oli helppo pähkäillä reitinvalintaa. Lisäksi pururadan läheisyys ja tuttu maasto helpottivat suunnistamista.


Puolitoistatuntinen kului maastossa nopeaan, eikä karttaa tutkiessa ehtinyt pohtia arkisia huolia tai työasioita, joita helposti tavallisella juoksulenkillä pähkäilen. Ohjaaja mainitsi myös monia muita hyviä syitä harrastaa suunnistusta: tulee liikuttua huomaamattaan, metsän pehmeä maasto tekee hyvää jaloille ja tasapainolle, perheen yhteinen, hyvä harrastus.

Suunnituskouluun sisältyy myös osallistuminen iltarasteille. Ne ovat edessä jo ensi viikon tiistaina. Olisin mielelläni opetellut kartan lukemista vielä vähän enemmän ennen todellista koitosta, mutta ehkä sitä uskaltautuu C-rataa kiertämään.

Kommentit