Lapsilla oli viime viikolla hiihtoloma. Tai talvilomaksi sitä taidetaan nykyään kouluissakin kutsua. Liikunnan lisäksi viikkoon mahtui myös monenlaista kulttuuririentoa.
Maanantaina lähdimme minilomalle pääkaupunkiseudulle. Kävimme vähän shoppailemassa, elokuvissa katsomassa Onnelia ja Annelia ja pomppimassa trampoliineilla Tempputemmellyksessä. Kotimatkalla poikkesimme vielä Keravalla Taidekeskus Sinkassa, jossa tutustuimme Näkyväksi neulottu -näyttelyyn.
Torstaina nautimme MM-kisahuumasta Lahdessa. Kannustimme viestinaisia ladun varrella ja mäkihyppääjiä suurmäen montussa. Kisoja tuli viikon aikana katsottua myös kotona telkkarista.
Liikunnan osalta parhaimmat lenkit ja fiilikset osuivat viikonloppuun. Perjantaina juoksimme lasten kanssa puolen tunnin kevyen lenkin ja päälle teimme muutamat satasen vedot. Viikon ehdottomasti parhaimman tunteen koin juurikin noissa lyhyissä vedoissa. Oikein hätkähdin, kun tossu tarrautui sulaan asfalttiin. Tällaiseltäkö juoksu tuntuu, kun askel on todella pitävä? En malta odottaa kevättä!
Sunnuntaina lähdimme hiihtämään omien ja yhden lainalapsen kanssa. Keli oli mitä parhain: aurinko paistoi ja ladut olivat luistavat. Kaksi lapsista paineli vapaalla tyylillä jo niin kovaa, että olisi tehnyt tiukkaa pysyä tahdissa mukana. Kaksi muuta olivat onneksi armollisempia ja sallivat äidin nauttia hiihtoretkestä rauhallisemmilla sykkeillä. Päivän hiihtolenkki taisi toimia oivallisena alkulämmittelynä illan kovavauhtiselle harjoitukselle. Vedot kulkivat todella mallikkaasti.
Kommentit
Lähetä kommentti